Mulla on sellainen työ, että välillä tulee reissailtua viikonloppuja ympäri Suomea. Onneksi työauto on sellainen, mihin saa koirat mukaan. Konna on jäänyt suosiolla kotiin, yhden koiran kanssa hotellissa ja kisapaikoilla on huomattavasti helpompaa. Etenkin kun matkaseuralainen on noin pieni ;)
Kesäkuussa tuli käytyä työn puolesta siis
TOKO:n SM-kisoissa Tampereella,
Agilityn SM-kisoissa Oulussa ja
Agilityn MM-karsinnoissa Jyväskylässä. Tampereella yövyttiin kaverin luona kerrostalossa ja muissa kaupungeissa turvauduttiin hotelleihin.
Reissuissa oli mukana myös seuraa Sykkeelle; mun työkaverin malinois-nuorukainen Nasta ja hovawart-mummo Nitta. Nastan kanssa Syke pääsi purkamaan energiaa niin hotellihuoneessa kuin ulkona metsässäkin. Ensimmäiset yöt koirien ollessa samassa huoneessa oli vähän levotonta. Pennut oli molemmat omissa häkeissään, mutta kun ne näkivät toisensa niin olivat sitä mieltä että häkissä on äärimmäisen tylsää ja pitäisi päästä leikkimään. Muutaman yön jälkeen malttoivat kuitenkin nukkua sikeästi.
Matkaseurana Syke on ihan mahtava. Se nukkuu kaikki automatkat mukisematta (jopa Ouluun sen miljoona tuntia!!). Ja vaikka se olisi ollut lähes koko päivän autossa, niin se osaa silti senkin jälkeen rauhoittua tarpeen vaatiessa. Hyvänä esimerkkinä Oulun reissulla, kun aamulla startattiin ja illansuussa vasta oltiin perillä, niin kun Syke oli päässyt pienelle pissalenkille, se malttoi taas odotella autossa rauhallisena. Ihan huipputyyppi :)
Hotelleissa tuo pieni pusukone on kuin kotonaan. Hissit on kivoja ja niissä monesti intoudutaan leikkimään. Ensimmäisen kerran, kun kuljettiin liukkaita rappusia, ne oli vähän jännät. Mutta kun niitä sitten vaan kuljettiin eikä jääty liiaksi ihmettelemään niin eipä ne sitten enää kummallisia ollutkaan. Eniten jännitin hotelli-asumisessa sitä, pissaako Syke niille käytävien kokolattiamatoille :D Mutta ei kertaakaan tullut vahinkoa niille eikä minnekään muuallekaan. Muutamat ilopissat tuli hotellihuoneeseen, kun Sykerön päästi aamulla häkistä pois!
Kisapaikoilla on loistava mahdollisuus tutustuttaa pentu erilaisiin ääniin, koiriin, ihmisvilinään jne. Syke pystyy leikkimään innolla ja keskittymään ruokatottikseen, vaikka ihmisiä ja koiria pyörii ympärillä. Samoten se osaa ottaa lunkisti ja makoilla vaikka keskellä myyntikojua, jos mitään muuta ohjelmaa ei ole tiedossa. Väitän, että tämä on osittain näiden reissumatkojen ansiota :)
Monet ihmiset (etenkin kelpie-ihmiset ;)) tuli juttelemaan ja moikkaamaan pentua. Suurin osa oli samaa mieltä, että pentua kannattaa kuljettaa paljon mukana ja antaa sille paljon uusia kokemuksia. Mutta mahtuuhan mukaan myös niitä, jotka loivat murhaavia katseita kun rokottamattoman pennun kanssa liikkuu paikoissa, jossa on myös paljon vieraita koiria.
"Minkä ikäinen se on!?" "Eli sitä ei ole vielä rokotettu?" kuulin muutaman suusta kärkkäästi. Mutta minä itse olen sitä mieltä, että paljon tärkeämpää on ne kokemukset kuin että pitää pentua omalla kotipihalla 4,5kk ikään asti tarttuvien tautien pelossa. Onhan siinä aina riski, että jotain tauteja saa, MUTTA niitä tauteja voi saada myös tutuilta koirilta tai omassa koti-ympäristössäkin. Maalaisjärjellä kun mennään, niin se riittää :)