Eläinlääkärissä: korvatulehdus ja uintikielto

Sykkeelle oli varattu aika rokotuksille Juhannuksen jälkeiseksi maanantaiksi. Aamulla kattelin Sykkeen oikeaa korvaa, kun se punotti tosi paljon. Siellä näytti myös olevan nestettä ja se näytti märältä. Jonkin verran se ilmeisesti oli sitä myös raapinut, koska siellä näkyi pieni haavoja. Onneksi meillä oli ell-aika jo varattuna, niin ei tarvinnut erikseen lähteä viemään.

Ensin Syke sai rokotukset ja sen jälkeen eläinlääkäri tunnusteli vielä sitä hukassa olevaa pallia. Se kuulemma tuntui penisluun alla ja kuulemma on mahdollista, että se sieltä vielä tulisi (kun kyseessä on sellainen rotu/suku, missä hissikiveksiä on). En kuitenkaan laske sen varaan ja eletään sen mukaan, mitä meillä nyt on :) Harmittaahan se toki, jos joskus se valioituminen jää siitä kiinni, ettei päästä näyttelyihin (niin kuin Konnan kanssa). Mutta onneksi se ei harrastamista ja normaalia elämistä estä!

Sykkeen mielestä lääkepurkeilla voi ihan hyvin leikkiä!!

Seuraavaksi oli vuorossa korvien tarkastelu. Eläinlääkärin mukaan oikea korva näytti tulehtuneelta ja siitä otettiin vielä näytteet. Ja olihan siellä kokkibakteeri- ja hiivatulehdus. Korvakäytävä oli onneksi siisti, eli tulehdus ei ollut mennyt sinne. Saatiin Canofite-korvatipat laitettavaksi aamuin illoin kolmen viikon ajan ja vielä varmuuden vuoksi antibioottikuuriin resepti, mikäli pelkät tipat ei auta. Niin ja sen lisäksi vielä uintikieltoa heinäkuun loppuun asti :(

Tipat lähti onneksi hyvin vaikuttamaan, eikä tarvinnut hakea antibioottikuuria. Mulla ei ole vielä koskaan ollut noin kilttiä ja helppoa koiraa, mitä tulee hoitotoimenpiteisiin. Syke odottaa kiltisti, kun sille laitetaan korvatipat eikä venkoile vastaan. Ehkä sillä pyörii vain ne herkkupurkin koirankarkit mielessä ;)

Mökki-Juhannus

Päätin jo keväällä, että minähän en kaupungissa tänä vuonna Juhannusta vietä, joten piti keksiä jotain... Mökki oli se ykkösvaihtoehto, vaikka telttailuakin mietittiin. Päädyttiin sitten siihen mökkiin, koska tunnetusti juhannus-säät ei ole juhlijoita suosineet ja kuraisten koirien kanssa vesisateessa telttailu ei kuulostanut houkuttelevalta. Suurin osa mökeistä oli tietenkin jo varattu toukokuussa, mutta löydettiinpä me vielä meille soveltuva torppa Keski-Suomesta.

Torstaina iltapäivällä startattiin auto kohti Saarijärveä. Muutaman kerran pysähdyttiin, kerran kahville ja kerran syömään. Perille kun päästiin, sai koirat juoksennella pitkin mökin pihaa ja kyllä sitä intoa riittikin. Mökki oli kaksikerroksinen ja yläkertaan oli jyrkät ja korkea-askelmaiset portaat. Syke alkuun jännitti niitä ja kun sitä kantoi sylissä ne rappuset, niin se oli kuin lentoon lähdössä; kaikki jalat sojotti suorana eri suuntiin :D Muutaman kerran kokeilun jälkeen nekin rappuset kuljettiin ihan omin jaloin.

Konna päätti kahvi-tauon aikana, että hän haluaa matkustaa edessä!

Illansuussa saatiin lisää koiravahvistusta mökille, kun corgi-lapsukainen Lili omistajineen liittyi seuraamme. Lili on Sykkeelle ihan loistavaa leikkiseuraa, kun ne on suunnilleen saman kokoisia ja muutenkin niill synkkaa hyvin! Kaikkia kolmea ei voinut samaan aikaan pitää pihalla tai sitten Konnalla piti olla tekemistä ja pallo suussa. Konna kiihtyy aika reippaasti, jos se näkee muiden koirien leikkivän ja haukkuvan, ja sen seurauksena se yrittää mennä väliin ja lähtee jahtaamaan. Kun sille tyrkkää pallon suuhun, niin se pystyy aika hyvin keskittymään siihen ja antaa lapsikoirien olla rauhassa :D

Keskellä-ei-mitään mökkeilyssä on se hyvä puoli, että koirien voi antaa mennä ulos ja sisään ihan miten huvittaa. Tai siis VOISI, jos ei olisi satanut koko ajan vettä!! Suoraan mökin ulko-ovesta alkoi hiekka-tie ja vasta sen jälkeen nurmikko. Voitte siis vain kuvitella, miltä mökin eteinen näytti kahden ensimmäisen illan jälkeen kun kolme koiraa juoksee ulos ja sisään. Kovasti me koirien omistajat pyydettiin kaikkia mökkeilijöitä putsaamaan koirien jalkoja aina kun ne päästettiin sisään, mutta välillä tuo meinasi unohtua :P

Mökillä oli myös järvenranta ja laituri sekä ranta-sauna. Lauantaina oli aavistuksen parempi ilma, niin lähdettiin käymään pentujen kanssa rannassa. Sykkeellä oli hepuli menossa ja se kävi kastelemassa tassuja vedessä. Hepuli-tohinoissaan se sitten ravasi laiturille eikä tajunnut, että laituri loppuu ja HUPS, sinne pulahti. Uppeluksiin asti ja kun pinnalle pääsi niin kaamee räpiköinti ylöspäin! Nostin Sykkeen vedestä takaisin laiturille ja se juoksi täyttä vauhtia rantaan. Mietin mielessäni että VOI PASKA, nyt sille jää tästä joku kammo eikä se ui enää koskaan... Muutaman hepulikierroksen se teki rannalla ja sitten se juoksi takaisin laiturille. Eli ainakaan laiturista ei jäänyt mitään kammoja. Pienen leikittelyn jälkeen Syke tuli veteen jalkoja myöten niin että vatsa kastui, mutta ei sen pidemmälle. Päätin että se riittää meille toistaiseksi, katsotaan sitä uimista sitten vähän myöhemmin :)

Kyllä mökillä on ihanaa. Etenkin kun siellä on rentoa porukkaa ja koira-murut mukana <3 Pelailtiin vähän pelejä, urheiltiin, syötiin ja herkuteltiin, nukuttiin ja levättiin, saunottiin. Ihan huippua. Koirat sai temmeltää ja kirmailla pitkin mökkiteitä. Kyllä mä vielä joskus haluan oman mökin!

Suomi-matkaaja Syke

Mulla on sellainen työ, että välillä tulee reissailtua viikonloppuja ympäri Suomea. Onneksi työauto on sellainen, mihin saa koirat mukaan. Konna on jäänyt suosiolla kotiin, yhden koiran kanssa hotellissa ja kisapaikoilla on huomattavasti helpompaa. Etenkin kun matkaseuralainen on noin pieni ;)

Kesäkuussa tuli käytyä työn puolesta siis TOKO:n SM-kisoissa Tampereella, Agilityn SM-kisoissa Oulussa ja Agilityn MM-karsinnoissa Jyväskylässä. Tampereella yövyttiin kaverin luona kerrostalossa ja muissa kaupungeissa turvauduttiin hotelleihin.

Reissuissa oli mukana myös seuraa Sykkeelle; mun työkaverin malinois-nuorukainen Nasta ja hovawart-mummo Nitta. Nastan kanssa Syke pääsi purkamaan energiaa niin hotellihuoneessa kuin ulkona metsässäkin. Ensimmäiset yöt koirien ollessa samassa huoneessa oli vähän levotonta. Pennut oli molemmat omissa häkeissään, mutta kun ne näkivät toisensa niin olivat sitä mieltä että häkissä on äärimmäisen tylsää ja pitäisi päästä leikkimään. Muutaman yön jälkeen malttoivat kuitenkin nukkua sikeästi.

 

Matkaseurana Syke on ihan mahtava. Se nukkuu kaikki automatkat mukisematta (jopa Ouluun sen miljoona tuntia!!). Ja vaikka se olisi ollut lähes koko päivän autossa, niin se osaa silti senkin jälkeen rauhoittua tarpeen vaatiessa. Hyvänä esimerkkinä Oulun reissulla, kun aamulla startattiin ja illansuussa vasta oltiin perillä, niin kun Syke oli päässyt pienelle pissalenkille, se malttoi taas odotella autossa rauhallisena. Ihan huipputyyppi :)

Hotelleissa tuo pieni pusukone on kuin kotonaan. Hissit on kivoja ja niissä monesti intoudutaan leikkimään. Ensimmäisen kerran, kun kuljettiin liukkaita rappusia, ne oli vähän jännät. Mutta kun niitä sitten vaan kuljettiin eikä jääty liiaksi ihmettelemään niin eipä ne sitten enää kummallisia ollutkaan. Eniten jännitin hotelli-asumisessa sitä, pissaako Syke niille käytävien kokolattiamatoille :D Mutta ei kertaakaan tullut vahinkoa niille eikä minnekään muuallekaan. Muutamat ilopissat tuli hotellihuoneeseen, kun Sykerön päästi aamulla häkistä pois!

 

 

Kisapaikoilla on loistava mahdollisuus tutustuttaa pentu erilaisiin ääniin, koiriin, ihmisvilinään jne. Syke pystyy leikkimään innolla ja keskittymään ruokatottikseen, vaikka ihmisiä ja koiria pyörii ympärillä. Samoten se osaa ottaa lunkisti ja makoilla vaikka keskellä myyntikojua, jos mitään muuta ohjelmaa ei ole tiedossa. Väitän, että tämä on osittain näiden reissumatkojen ansiota :)

Monet ihmiset (etenkin kelpie-ihmiset ;)) tuli juttelemaan ja moikkaamaan pentua. Suurin osa oli samaa mieltä, että pentua kannattaa kuljettaa paljon mukana ja antaa sille paljon uusia kokemuksia. Mutta mahtuuhan mukaan myös niitä, jotka loivat murhaavia katseita kun rokottamattoman pennun kanssa liikkuu paikoissa, jossa on myös paljon vieraita koiria. "Minkä ikäinen se on!?" "Eli sitä ei ole vielä rokotettu?" kuulin muutaman suusta kärkkäästi. Mutta minä itse olen sitä mieltä, että paljon tärkeämpää on ne kokemukset kuin että pitää pentua omalla kotipihalla 4,5kk ikään asti tarttuvien tautien pelossa. Onhan siinä aina riski, että jotain tauteja saa, MUTTA niitä tauteja voi saada myös tutuilta koirilta tai omassa koti-ympäristössäkin. Maalaisjärjellä kun mennään, niin se riittää :)

Blogihiljaisuus, miksi?

Yksinkertaisesti siksi, koska ei ole ollut aikaa kirjoitella. Kesäkuussa oli reipas työputki, juhannuksena oltiin reissussa ja sitten taas alkoi uusi työputki. Ja sitten kun ei ole hetkeen kirjoitellut, niin alkaa olla niin paljon kirjoitettavaa ettei enää voi kirjoittaa lyhyesti :D Siksipä päätin tehdä meidän blogihiljaisuuden ajasta useamman päivityksen, niin ei tarvii kaikkia juttuja änkeä yhteen!

Syke on kasvanut hurjaa vauhtia, kohta se ei ole enää pentunen!! Mitä vanhempi siitä tulee, sitä enempi siitä tykkään <3 Konnan kanssa ne on ihan parhaita kavereita, möyhää ja nuhjuaa kotona ja nukkuu vierekkäin. Ne on niin liikkiksiä :)

 

Kuvat on toukokuulta, Syke on kasvanut näistä kuvista hurjasti!

Mummokoira vanhenee!

Pölkky-mummolla eli Nikillä oli synttärit 23.5 ja se täytti 9 vuotta. Mihin tää aika menee?
Justhan vasta hain sen Virolahdelta pienenä harmaana pallerona. Ja nyt se alkaa olemaan vanhuuden harmaa :D

 

Käytiin perjantaina kaikkien kolmen karvaisen kanssa eläinlääkärillä rokotuksilla. Nikillä oli mennyt rokotukset umpeen jo viime vuonna, se oli mennyt multa ihan ohi. Konnalla menee vasta ensi syksynä, mutta päätin rokottaa kaikki koirat nyt samalla kertaa!

 

Ensin pääsi Syke puntarin kautta eläinlääkärin vastaanotolle, painoa näytti olevan 8,3kg. Hissi-pöytä ei haitannut yhtään eikä paljon mikään muukaan. Ja oli niin siistiä, kun sai paljon herkkuja. Ja kun herkkujen tulo loppui, niin piti alkaa komentamaan lekuria, josko se vaikka antaisi lisää nameja ;) Sykeröltä tyhjennettiin myös anaalit, koska se on muutaman kerran vetänyt pyllyä maata pitkin ja välillä kakatessa se saa kummallisia "kohtauksia" eli juoksee karkuun ja välillä jopa vingahtelee. Kuulemma anaalit oli yllättävän täynnä ja se voi olla syy noihin oireisiin. Kummallista kyllä, että näin pienellä pennulla jo anaalit vaivaisi.

 

Seuraavaksi oli Nikin vuoro. Niin kuin aina, se sai kuonokopan päähänsä. Ihan vain varmuuden vuoksi ja kopan kanssa se on paljon rauhallisempi, kun siihen vieraat koskee. Viimeisenä oli Konnan vuoro.

 

Nikistä on löytynyt jo vaikka kuinka paljon punkkeja, joten hankin sille punkkikarkotteen. Päädyin Bravecto-tablettiin, koska siitä kuulin paljon hyvää. Konnalle ja Sykkeelle en ainakaan toistaiseksi aio antaa mitään karkotteita, koska Konnassa on muutenkin koko sen elämän aikana ollut vain muutama punkki.

Syke-videota

Tässä pieni videonpätkä yhdestä ilta-ruokailusta, kun Sykerö opetteli tarjoamaan juttuja :)

Tähän mennessä tuo pentu on ollut kaikkea mitä toivoinkin. Tykkään siitä niin hirveesti <3

Pieni kelpie isossa kaupungissa

Sunnuntaina Syke pääsi oikein "isolle kirkolle" mukaan, kun lähdettiin kannustamaan Kepoa Helsinki City Runiin (puolimaraton). Ihmisiä tapahtumassa oli mieletön määrä ja tottakai päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja nappasin pentusen mukaan. Rauhallisemmissa paikoissa Syke sai kävellä omin jaloin ja tutkia paikkoja, mutta vilkkaammissa paikoissa ja väen tungoksissa nostin sen tietysti syliin. Kovasti Sykkyrä sai lepposia katseita ja hymyä ihmisten naamoille :)

Kun oltiin saatettu Kepo starttiin, niin jäätiin katsomaan kun ihmisiä juoksee n. 6km kohdalla suurin piirtein samasta kohdasta takasinpäin. Siellä oli paljon ihmisiä, muita koiria, aikuisia, lapsia, busseja, ratikoita, pyöräilijöitä, rullalautailijoita ja skeittiparkki. Syke ei hetkahtanut mistään, on se vaan niin reipas pentu <3

Stadionin piha-alueellakin retuutteli hihnaa minkä kerkes eikä välittänyt ihmisvilinästä tuon taivaallista. Autoon kun päästiin, niin kyllä tuli uni nopeasti ;)