Meidän vuosi 2014

Kulunut vuosi on sisältänyt iloja ja suruja, saavutuksia ja menetyksiä sekä uusia mahdollisuuksia ja yllätyksiä. Suru ja menetys koskee lähinnä Teuvoa, tuota ihanaa ilopilleriä, joka iloksemme oli osana meidän laumaa. Harmitus oli suuri, kun sen luovutus-päivä tuli eteen. Ilot ja saavutukset on liittyneet lähinnä treeneihin, kisoihin ja onnistumisiin. Uudet mahdollisuudet tarkoittaa uusia harrastuksia ja yllätys pitkään haaveissa ollutta IPO-tulosta!

Asetin meidän laumalle seuraavat tavoitteet vuosi sitten:

Niki:
Pysyä terveenä ja sutjakassa kunnossa!
Niki on pysynyt terveenä, mutta ei niin sutjakassa kunnossa ;) "Mummolassa" se on saanut vähän pyöreyttä, mutta onneksi vain vähän!

Nikin kanssa silloin tällöin tokoiltiin alkuvuodesta, mutta lähinnä omaksi iloksi. Kesällä se lähti meidän lomareissun ajaksi appivanhemmille hoitoon ja sille tielle se on jäänyt :) Niki viihtyy maaseudun rauhassa ainoana koirana, se saa paljon huomiota ja kirmailla vapaana. Muutamia kertoja käytiin sen kanssa aksailemassa tässä syksyllä ja on se vaan tykki koira siinä lajissa <3

Konna:
TK4, osallistuminen TOKO:n SM:iin ja RM:iin
Check! Tämän lisäksi osallistuttiin TOKOn piirinmestiksiin. Koko kauden suurin saavutus oli kuitenkin se kauan toivottu IP1-koulutustunnus.

Koko vuosi on mennyt Konnan kanssa vähän sillä mentaliteetillä että tehdäänkö vaiko eikö tehdä. Välillä rullaa ja välillä mennään päin seinää. Kun saavutettiin meidän varsinainen tavoite (TK4) tokossa, niin ajatus oli että se oli nyt tässä. Oli vaikea enää motivoida itseään treenaamaan, kun tavoitehan oli jo saavutettu. Mietin kuitenkin, että no josko vielä SM:iin mennään kattomaan ja sen jälkeen lopetetaan tokoilu. SM:stä jäi kuitenkin niin hyvä fiilis, että eihän sitä voinut siihen lopettaa :D niinpä ollaan nyt sitten tässä, lähdössä ensi vuonna Tsekkeihin kisaamaan. Aika jännää. Kesällä, kun motivaatio-ongelmat iski, aloin miettimään että tehtäiskö me jotain muuta välillä. Suunnittelin kansallisissa lajissa kilpailemista, mutta jotenkin se IPO veti puoleensa. Niinpä sitten aloitettiin purutreenit elo-syyskuun vaihteessa ja marraskuun alussa saatiin se tulos. Aika nopealla temmolla :D IPO-kokeen jälkeen mietin taas, että mitäs nyt sitten. Noh, minäpä ilmoitin Konnan sitten agility-ryhmään ja nyt ollaan muutama kuukausi aksailtu. Se vasta onkin jännää, etenkin tollasen Luppiksen kanssa, joka kaataa esteet mennessään, suoristaa kaikki putket ja puskee läpi ohjauksista. JEP JEP. Ehkä se siitä vielä joskus ;)

Teuvo:
BH-koe ja poliisikoirien käyttöönottokoe (ainakin yhdestä osa-alueesta) sekä siirtyminen poliisivahvuuteen.
Teuvo lähti jo "alaikäisenä" töihin, joten kokeet jäi sen kanssa vain haaveeksi. Mutta se tärkein saavutettiin; eli Teukka lähti opiskelemaan lisää poliisikoiran uraansa varten ihan mahtavalle ohjaajalle. Kuvien ja juttujen perusteella poika viihtyy uuden ohjaajansa kanssa loistavasti :)

Teuvon kanssa vietettiin yhteistä arkea kesäkuun loppupuolelle asti. Alkuvuosi treenattiin aika paljon, eri lajeja ja juttuja. Hauskinta oli ehkä purujen treenaaminen, paitsi siinä vaiheessa kun hallinta piti ottaa mukaan kuvioihin :D se oli haastavaa, mutta pitkän kaavan kautta sekin onnistui mallikkaasti. Henkilöetsintää ei päästy kunnolla treenaamaan, mutta muita juttuja kyllä. Kesäkuussa tulikin sitten tieto, että kentällä on koirapula; useammalta ohjaajalta oli mennyt koiria "hylkyyn" eli ne ei läpäisseet enää kaikkia tasokokeita. Niinpä tuli päätös, että Maanteiden Kuningas matkaa uudelle ohjaajalleen opiskelemaan lisää uutta virkaansa ja erikoistumistaan varten. Näinpä Teuvo lähti 10kk iässä uudelle ohjaajalle tulevaisuutenaan ruumiskoiran pesti :)

Tiia:
Tavoitteena pitää itsensä niin henkisesti kuin fyysisesti hyvässä kunnossa!
Henkinen puoli vähän kärsi ajoittain koira- ja ihmistreenin vähyydestä, samoin fyysinen puoli. Suurimmaksi osaksi vuosi sujui kuitenkin ilman suuria ahdistuksia :D

Kaiken kaikkiaan vuosi oli ihan onnistunut ja innolla odotan mitä seuraava vuosi tuo tullessaan :)

Mahtavaa Uutta Vuotta kaikille!

Joululepo!

 

 Tämän kuvan mukaisesti toivotetaan kaikille oikein rauhallista ja lahjarikasta Joulua. Nauttikaa perheen ja ystävien sekä karvakuonojen läheisyydestä <3

"Kun kaiken likoon laittaa, saa myös tulost aikaan. Mut jos ei maita, niin turha edistyksen perään haikaa."

Näiden sanojen siivittämänä käytiin toissa viikolla Eevan kanssa treenaamassa Jessica Svanljungin valvovan silmän alla. Meidän suurin ongelma Konnan kanssa on kokonaisuudessa; välillä Konna saattaa kisoissa paineistua enkä tiedä mistä se johtuu tai miten sen saisi siellä kehässä vapautumaan. Tätä on tapahtunut muutamia kertoja, ei siis läheskään aina enkä ole osannut tehdä johtopäätöksiä, mikä sen aiheuttaa. Mutta treeneissä se todella harvoin saadaan esille, niin sen takia keskityttiin nyt vain keskustelemaan asiasta ja liikkeiden hiomiseen.

Treenin aiheet oli merkki, sivulletulo takaa kiertäen, hyppynouto sekä paikallaolo.

Merkki: Konna on alkanut merkillä valumaan, eli käännöksen ja pysäytyksen jälkeen siirtyy merkillä tosi sivuun (ohjaajasta katsottuna oikealle puolelle), yhdessä kokeessa toinen takajalka oli viivan päällä. Tätä lähdettiin ratkomaan niin, että saataisiin koira reagoimaan nopeammin pysäytys-käskyyn. Lähetin Konnan merkille ja kun huusin seis, tiputin pallon maahan niin, että siitä kuului selkeä ääni ja koira sai tulla palloon kiinni. Tässä pitää vaan olla tarkkana, ettei joka kerta palkkaa näin koska muuten se saattaa alkaa kääntyilemään ennen merkkiä. Eli vaihdellen palkkaustyyliä. Mutta saatiin tällä idealla monta onnistunutta toistoa!

Sivulletulo takaa kiertäen: Konna on siis aina ennen kisoissa (ja treeneissä tietty) tullut edestä sivulle. Mitä vanhemmaksi se tulee, niin sitä hankalempaa on saada se sivulletulo nopeaksi ja oikeaksi, meinaa aina jäädä vajaaksi. Päätin kiertää tämän ongelma opettamalla sen tulemaan takakautta sivulle :D Konna on siis osannu sen jo pidemmän aikaa, mutta nyt se pitää saada istutettua siihen kaavaan, että se ei enää tarjoa luoksetulon tai noudon jälkeen edestä sivulle siirtymistä vaan hoksaa, että käskyn tullen pitää kiertää takakautta. Se pitää saada kunnolla juurtumaan sen aivoihin, koska muuten se saattaa tarjota kisoissa sitä edestä siirtymistä vaikka treeneissä aina tehtäisikin takaa kiertämällä. Ongelma tässä on ollut se, että en saa Konna tulemaan kunnolla suoraan, vaan se jää vaanimaan palloa sekä namia. Nyt tehtiin sitten niin, että laitan namin mun vasemmalle puolelle yläviistoon noin puolen metrin päähän. Tämä helpottaa sitä, että koira tulisi suoraan eikä jäisi tekemään hiipimistä tai muuta jäkittämistä. Konnalla oli aluksi hankaluuksia keskittyä, kun nami oli maassa, mutta toistoilla ja avuilla saatiin se onnistumaan. Ja lopuksi teki sen ihan niinkuin kuuluikin :)

Hyppynouto: Ongelma on ollut siis palautusvauhti -> tulee ravilla. Kokeilimme tehdä hyppynoutoa kahdella hypyllä, siis niin että heitän kapulan kahden hypyn yli. Hypyt oli siis peräkkäin ja niiden etäisyys oli Konnalla ehkä noin pari-kolme metriä. Idea tässä on siis se, että koira joutuu palauttaessaankin keskittymään, eikä voi vaan löntystellä. Alkuun Konna oli ihmeissään ja nouti aika epävarmasti. Toisella kerralla se oikein kiihdytti mua kohti ja siitä tuli palkka. En muista onko se koskaan tullut noin hyvin kapulan kanssa takaisin hyppynoudossa, eli toimii :D

Paikallaolo: Lähes joka kokeessa meiltä on lähtenyt 2 pistettä siitä, että Konna nousee istumaan vasta toisella käskyllä. Se on todella turhauttavaa. Jos tässä jotain hyvää voi löytää, niin se tekee tuota samaa myös treeneissä, eli siihen pääsee helpommin puuttumaan. Olen yrittänyt vaikka mitä. Viimeisimpänä oon opettanut Konnan nousemaan maasta suoraan kengu-asentoon (eli siis istumaan tassut ylhäällä). Se tekee sen tosi innokkaasti ja hallitsee kroppansa hyvin, eli siitä ei ole kyse. Paikallaolossa Konna katsoo mua ja odottaa käskyä, kun annan käskyn, se nytkähtää ja ikäänkuin herää :D toisesta käskystä se sitten nousee hyvin sivulle. Konna siis täytyisi ikäänkuin saada jollain heräämään siitä paikallaolon aiheuttamasta horroksesta ennen kuin annan sille käskyn!! Päätettiin kokeilla sellasta, että kun palaan paikkiksissa koiran luo, heitän sille pallon ja vapautan sen. Tehtiin paikallaolot ja tein siinä näin. Konna oli ihan ihmeissään pallosta, eikä reagoinut siihen niin pallo osui sitä päähän :D Eli voisko sanoa, että tavoite saavutettu, saatiin se hereille!! Uskon vahvasti, että tämä toimii. Aika näyttää, olenko oikeassa. Tämä juttuhan vaatii melkoisen pitkäjänteistä treenaamista.

Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä mieli näistä treeneistä. Tästä suosta on vaan yksi suunta ja se on ylöspäin :) Mun suurin ongelma omasta mielestä on, että treenaan liikaa fiilis-pohjalla. Olen tosi huono tekemään suunnitelmia ja pohtimaan asioita syvällisemmin. Nyt teinkin sellaisen päätöksen, että en saa treenata tokoa ilman kirjallista treenisuunnitelmaa. Eli jos en ole ehtinyt suunnitella treenejä, niin kentälle ei ole asiaa. Ehkä tämä pistää ajatukset liikkeelle ja vähän enemmän suunnitelmallisuutta tähän hommaan ;)

Konna valittiin Tsekkeihin!

Tässä on ensi vuoden FMBB:n (belgianpaimenkoirien MM) toko-joukkue:

 

Tämä siis tarkoittaa sitä, että me lähdetään Konnan kanssa Tsekkeihin ensi toukokuussa, wuhuu!

 

Kisat pidetään 7-10.5.2015 Pisekissä, Tsekeissä. On kyllä aika jännää lähteä ensimmäistä kertaa ulkomaille kilpailemaan. Ainakin on nyt puoli vuotta aikaa valmistautua, niin fyysisesti kuin henkisestikin ;)

Uusi koira talossa!

Meille saapui sunnuntaina nuori tervuherra hoitoon, toistaiseksi ja määrittelemättömäksi ajaksi. Ikää poikasella on 7kk ja tottelee nimeä Jakke. Aivan ihanan oloinen koira, äärimmäisen helppo arjessa. On suhteellisen nöyrä ja kävelee lenkillä nätimmin kuin yksikään muista meillä olleista koirista :D Jakke päätyi meille, koska sen omistajalla on mahdollisesti edessä polvileikkaus, eikä pysty koiraa tällä hetkellä lenkkeilyttää.

 

Poikien yhteiselo on alkanut ihan kivasti. Alkuun Konnan piti vähän jäykistellä, mutta muuten ne on aika välinpitämättömiä toisistaan. Lenkillä ne ovat kuin enkeleitä :)

IP1 -videot ja reportaasi

Koepäivänä 8.11.2014 meillä oli kokoontuminen Monninkylän Shell-huoltoasemalla klo 8.00. Siinä avattiin koe ja oli koirien sirunluku ja luoksepäästävyyden tarkastus. Samalla suoritettiin arvonnat ja me saatiin numeroksi 1. Sen jälkeen kilpailijoiden autot jonoon ja peräkanaa kohti jälkipeltoa, mikä oli noin 10 minuutin ajomatkan päässä.

Pellon laitaan kun saavuttiin ja huomasin jälkipellot, olin todella iloinen ja tyytyväinen. Pellot oli ideaaliset; lyhyt rehu, hieman kosteaa (ei liian märkää) ja tasaista. Vähän tuuli, mutta ei häiritsevästi. Ensin kolmosen koirat ajoi jäljet ja sen jälkeen lähdin tarpomaan meidän jälkeä. Tuomari Seppo Hursti huusi laidalta mihin kohtaan pitää tiputtaa esine ja mihin kohtaan tulee kulmat. Ensimmäisen suoran puolessa välissä menin sekaisin askelissa ja päätin olla laskematta niitä :D

Lähdin hakemaan Konnaa autosta pelonsekaisin tuntein. Käytin sen tiellä pissalla ja sitten suunnattiin pellolle. Konna ei reagoinut ihmismäärään juuri millään tavalla vaikka käveltiin keskeltä ihmisröykkiötä, se tiesi kyllä heti autosta lähtiessä mitä oltiin menossa tekemään. Sitten ilmoittautumaan tuomarille ja eteenpäin paalulle. Paalulle lähetys tuli multa vähän hätiköidysti, olisin voinut odottaa paalulla hetken ennen kuin päästän sen jäljelle. Konna lähti tosi hyvin jäljestämään ja ekalla suoralla tuli muutama tarkistus. Jäljelle oli sopivasti sattunut luonnon omia makupaloja eli jäniksen papanoita, joita Konna useampaan otteeseen sieltä naposteli. Ensimmäinen esine arvosanalla erinomainen ja sitä se kyllä oli. Kohtuullisen nopea ja ihan suorassa. Esineeltä Konna olis saanut lähteä rauhallisemmin, se vähän ryntäs jäljelle. Ensimmäisessä kulmassa se meni koiran mitan yli ennen kuin teki kulman. Toisella suoralla oli vähän hapuilua ja toisen kulman se ajoi ihan kohtalaisesti (joskin nenä nousi siellä). Kolmannella suoralla sitten olikin oikein kunnon kasa papanoita ja kun Konna pyörähti niitä syömään, se myös sotkeutui liinaan. Kun Konna jatkoi jäljestämistä, liina onneksi oikeni eikä enää estänyt Konnan menoa (ihme kyllä se ei reagoinut siihen sotkeutuneeseen liinaan). Toinen (ja viimeinen) esine tuli Konnalle vähän yllättäen ja se ilmaisi sen tosi vinoon. Mutta onneksi esine oli suoraan sen tassujen välissä, niin se oli helppo löytää. Kun oltiin loppu-ilmoittauduttu tuomarille, olin yhtä hymyä :) Tuomarin arvostelun päätyttyä hymyilin vielä leveämmin, kun kuulin pisteet: 91.

Kun kaikki oli ajaneet jäljet, lähdettiin ajelemaan kohti Monninkylän urheilukenttää, missä oli tottis- ja suojeluosuus. Käytin Konnan pienellä lenkillä ja odottelin, että tottis alkaa. Kenelläkään ei tuntunut olevan mihinkään kiire ja käväisin vielä vessassakin siinä välissä. Yhtäkkiä kentältä huudetaan, että täällä pitäis olla jo. Tuli siis pikkasen kiireesti otettua koira autosta ja ilman mitään "henkistä kokoamisaikaa" mentiin suoraan kentälle, jossa meidän pari jo odotti meitä. Konna suoritti ensin kenttäliikkeet.

Seuraaminen oli Konnan perusseuraamista, ainut että se reagoi ensimmäiseen laukaukseen (oletan että luuli sitä piiskaksi). Kontakti olis saanut olla parempi ja juoksussa se haukahti muutaman kerran. Liikkeestä istuminen oli perus-Konnaa eli hidas. Liikkeestä maahanmeno samoin hidas, luoksetulo oli ihan ok (mutta tais tulla vähän vinoon). Tasamaanoudossa olis saanut palauttaa vähän lähemmäs ja siirtyä korrektimmin sivulle. Hyppynoudossa huomasin, että heitin kapulan hieman vinoon. Tätä on kuitenkin harjoiteltu niin paljon, että oletin Konnan tekevän sen kuitenkin ihan hyvin. Noh, toisin kävi. Konna juoksi suoraan kapulalle hyppäämättä estettä, nappas kapulan suuhunsa ja tuli hypyn kautta takaisin. Blaah, oma moka. Sitten oli A-esteen vuoro. Konna lähti suorittamaan liikettä, mutta ponnisti esteelle aivan liian kaukaa ja tömähti suoraan ylösmenoa päin ja lensi kyljelleen maahan. Olin ihan varma, että nyt kävi huonosti. Konna ei kuitenkaan ontunut eikä muutenkaan näyttänyt niin kauheasti siitä itseensä ottavan ja päätin odottaa ja katsoa mitä se tekee. Halusin sille vaan "onnistuneen" suorituksen; että se saisi hakea kapulan ja palkata itsensä sillä noudolla. Hetken aikaa se etsi, että mitä se voisi tuoda ja tuli sitten takaisin mun luo. Sanoin sille uudelleen "kiipee" ja Konna juoksi A-esteen ohi ja lähti etsimään noutokapulaa. Se havaitsi sen, juoksi kapulalle ja palautti sen törmäten ja todella vinoon. Meni sillä siis vähän pasmat sekaisin. Siitä siirryttiin sitten eteenlähetys-paikalle. Kuiskasin Konnalle vähän ennen pysähdyspaikkaa "eteen, eteen" ja se kyllä tiesi mitä tehdään seuraavaksi. Valmistelevassa osuudessa se edisti tosi paljon ja lähti ihan lujaa juoksemaan eteen. Tosi pian tuli kuitenkin epäusko ja Konna lähti haukun kera kaartamaan takaisin mun luo. Huusin sen jossakin vaiheessa maahan, menin sen viereen ja käskin sen perusasentoon. Tästä vielä paikallamakuuseen, joka oli todella hyvä. Ei mitään valittamista :) Ja mikä tärkeintä, ei reagoinut laukauksiin <3 Paikallaolossa ollessa olin ihan varma, että pisteet ei riitä koulutustunnukseen. Arvostelun lopuksi kun kuulin pisteet, olin taas onnessani: 71p. Me selvittiin siitä!!! Toki olin odottanut parempaa suoritusta, mutta tuollaisen ikävän sattumuksen jälkeen olin noihin pisteisiin ihan tyytyväinen.

Meitä oli vain neljä koirakkoa suorittamassa kenttäliikkeet, joten ei kestänyt kauaa kun oli suojeluosuuden vuoro. Käytiin tuomarin kanssa läpi, mihin kohtaan piilolla siirrytään ja missä on pakopaikka. Olin niin tohkeissani, että multa meni kokonaan ohi tieto siitä, mihin kohtaan siirrytään kun koira viedään pitkään liikkeeseen.

Kuljetin Konnan lähellä-käskyllä (ilman kontaktia siis) kentälle, pyysin tuomarilta luvan ja lähetin sen vitos-piilolle. Se lähti sinne hyvin haukun kera ja sieltä takaisin juostessa lähetin sen kutos-piilolle. Piilolla Konna aloitti kuutamohaukulla ja sen jälkeen alkoi paukuttaa normaalisti. Tuomarin merkistä siirryin piilolle ja toisesta merkistä siirryin koiran viereen (ykkösluokassa koiran saa hakea piilolta). Käskin Konnan ensin istumaan ja siitä seurautin sen oikealle paikalle, se just ja just pysy lapasessa tässä kohtaa :D Maalimies siirtyi pakopaikalle ja minä siirrätin Konnan lähellä-käskyllä omalle pakopaikalleen. Paon hyökkäys oli tosi hyvä ja irrotus myös, mutta Konna tökkäs ja häiritsi maalimiestä jälkivartioinnissa ja siitä lähtee ihan hyvin pojoja. Uudelleen hyökkäyksessä Konna sai vähän huonon otteen, mutta puri kuitenkin ihan kohtuullisesti. Minä huusin irrotus-käskyn liian aikaisin ja Konna ei irrottanut heti käskyn kuultuaan. Jälleen irrotuksen jälkeen se häiritsi maalimiestä. Menin koiran luokse, otin sen hallintaan ja lähdin seurauttamaan sitä pitkään liikkeeseen. Jossain vaiheessa matkan varrella tajusin, että ei mitään tietoa mihin kohtaan meidän pitää jäädä :D Käännyinpä sitten jossain kohtaa ja tuomari huusi "pidemmälle vaan". Ja eikun matka jatkuu ja hetken päästä kuulin huudon "siinä on hyvä". Konna istua odotti kunnes käskin sen kiinni ja pirun hyvin menikin kiinni. Siitä irrotus ok, mutta jälleen se häiriköi maalimiestä. Kävelin koiran luo, otin sen hallintaan ja seurautin sen maalimiehen sivulle. Sivukuljetus ihan ok, ainut että Konna ei istunut ennen kuin lähdettiin liikkeelle. Luovutin pampun tuomarille, hymyilin ja seurautin Konnan sen muutaman askeleen ennen kuin sen sai kytkeä. Liina kiinni pantaan ja ai että oli voittaja-olo :) Kuuntelin arvostelua jännityksellä, koska mulla ei ollut mitään hajua paljonko tällaisesta suorituksesta voisi saada pisteitä. VIK (viettikestävyys, itsevarmuus, kuormitettavuus) erinomainen ja pisteet 90. Jippiaijee!! Olin myös tosi tyytyväinen kokeen maalimiehen, Jari Laakson, työskentelyyn, koiran oli helppo onnistua kun maalimies toimii hienosti.

Olin niin iloinen ja helpottunut, intensiivinen treenaaminen on tuottanut tulosta, kirjaimellisesti! Olen äärimmäisen kiitollinen meidän maalimiehelle, että se on jaksanut Konnaa veivata ja mua opastaa. Väitetään, että nälkä kasvaa syödessä ja se on kyllä ihan totta ;) Mutta katsotaan meidän suojelu-uraa uudestaan sitten ensi keväänä/kesänä. Nyt Konna jää suojelusta ansaitulle tauolle (palauttavien treenien jälkeen vasta tiestysti)!

IP1 Tämä on Corvette

We did it <3

Oon niin iloinen, että en tiedä miten päin olla. Pitkäaikainen haave on vihdoin totta. Olin jo haudannut kaikki ne unemat siitä, että me kilpaillaan koskaan suojelussa. Mutta toisin kävi :) Ja nyt Konnalla on sitten se IP1-koulutustunnus, mitä sille olen aina halunnutkin saada!

Kokonaisuutena olen tosi tyytyväinen meidän suoritukseen. Sarja oli seuraavanlainen: A91, B71, C90. Jokainen suoritus on videoitu ja laitan linkit tänne blogiin heti, kun saan kaikki videot nettiin (tottisvideolla näkyy myös koko paikallaolo, niin sitä täytyy vähän muokata). Tarkemmat sepostukset kokeesta tulee sitten samalla niiden videoiden kanssa.
Mutta tuo jälki oli yksi Konnan elämän parhaista <3

Tässä vielä kuvatodistetta viime viikolta, kun Konnaa alkoi lapsettaa ja se VARASTI mun huulirasvan yöpöydältä(!!!):

 

 

Sairaslomapäivän rotupohdintaa.

Kun viettää päivän sängyssä makoillen ja nenäänsä jatkuvasti niistellen, tulee aika väkisinkin pitkäksi ja ajatukset alkaa laukkaamaan. Siksi ajattelinkin tulla turisemaan tänne blogin puolelle mietteistä, mitä mulla pyörii päässä seuraavan koiran rotuvalintaan liittyen.

En siis ole 100% päättänyt minkä rotuinen se seuraava koira on. Mutta olen melko varma, että se on joku seuraavista; malinois, kelpie tai bordercollie. Ja oli se sitten mikä tahansa näistä, haluaisin sen olevan käyttö-/työlinjainen (ainakin osittain). Tässäpä joitain kriteereitä seuraavalle koiralle (lähinnä rodulle):

- keskikokoinen = alle 20kg
- työintoinen ja ketterä
- motivoitavissa leluilla
- monipuolinen harrastuskoira
- arkielämässä helppo
- lyhytkarvainen

Nuo on ehkäpä ne suurimmat kriteerit. Jos jollain tulee mieleen joku muukin rotu, kuin jokin noista kolmesta, niin saa toki ehdotella ;) Tuo kriteeri "alle 20kg" sulkee pois malinois-urokset, koska ne ovat turhan kookkaita. Haluaisin Konnan kaveriksi pienemmän koiran kuin se itse on (33kg ja 66cm).

Olen yhteen kelpie-kasvattajaan ollut yhteydessä ja "varauksen" tehnyt yhteen pentueeseen (vaikka varauksia ei otetakaan varsinaisesti ylös), mutta suunniteltu astutus ei onnistunut :( Täytyy siis nyt vain odotella.

 

Olen löytänyt ja kuullut muutamasta mielenkiintoisesta bc-yhdistelmästäkin, mutta mulla ei ainakaan tällä hetkellä ole ihan samanlaista paloa siihen rotuun, kuin esim. kelpieen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä mistä itsensä löytää ;) Malinois-pentueita seurailen jatkuvasti ihan mielenkiinnosta, mutta ei silläkään rintamalla ole mitään säväyttävää!

Tällä hetkellä tuntuu jotenkin niin rauhalliselta ja tylsältä, kun on vain yksi koira kotona. Toki nyt kaikkien näiden suojelukoe-treenien ja valmisteluiden keskellä olen tähän tilanteeseen ihan tyytyväinen, mutta kohtahan tämä koe-stressi on ohi ja sitten on taas ihan liikaa aikaa, minkä voisi hyvin kuluttaa pennun kanssa ;)

"Ei se mikään helmi ole, mutta omalla tavallansa ihan jees."

Ollaan viikon aikana käyty tekemässä neljänä päivänä jälkeä ja kahtena päivänä tottista ja puruja. Tällä hetkellä mulla on ihan luottavainen mieli; ei me mitään huimia pisteitä saada, mutta kyllä meillä mahdollisuudet siihen IP1-koulutustunnukseen on.

Jäljellä Konna on tarkentanut työskentelyä, kun oon laittanut jäljelle enemmän yksittäisiä nameja ja namikasoja. Namikasoissa täytyy vaan muistaa se, että ne ei ole liian isoja, muuten Konna rynnii niille. Esineet se on satunnaisesti ilmaissut vinoon, mutta ilmaiseepahan kuitenkin ;) Oon muutaman kerran kokeillut ajaa tyhjää (namitonta) jälkeä ensimmäiselle esineelle ja myös tehnyt palkattomia esineitä, eikä niissä tunnu olevan ongelmaa. Tulevalla viikolla ennen koetta en ehdi enää pellolle, mutta tässä meidän lähistöllä on muutama hyvä futisnurmi (harjoituskenttä), joille ajattelin käydä torstai- ja perjantai-aamuna tekemässä jäljet. Oon tehnyt huomion, että kun Konnalla ajaa jälkeä kolmena-neljänä päivänä peräkkäin, niin parhaat jäljet on aina ne kolmas ja neljäs päivä.

Tässä videomateriaalia Konnan tämän päivän jäljestä (paalulla on nameja, mutta seuraavat namit vasta ensimmäisen esineen jälkeen):

Tottiksessa eteenmeno tuottaa edelleen ongelmia. Välillä se lähtee ja välillä ei. Se siis tietää idean ja kun kuiskaan sille eteen (kun ollaan siirtymässä esteiltä lähetyspaikalle), se olis jo menossa. Ja kun käsky tulee, niin se lähtee tosi lujaa ja määrätietoisesti juoksemaan. Mutta puolessa välissä tulee se epävarmuus, jos palkka ei vielä näy :/ Esteet Konna on suorittanut nyt hyvin ja samoin jäävät ja luoksetulon. Paikallaoloa en ole tällä viikolla enää tehnyt. Mutta useamman onnistuneen ampumis-paikallaolon jälkeen, mulla on senkin suhteen aika luottavainen mieli :) Seuraaminen on eteenmenon lisäks meidän murheen kryyni. Kun Konna on korkeassa vireessä, se edistää ja vaikuttaa jotenkin hermostuneelta. Nykyään vaikka en edes nosta sitä millään tavalla kentälle mentäessä, se on silti ihan täpinässä. Täytyy koepaikalla ennen tottista varmaan seurautella ja palkkailla sitä, että se vähän tasaantuis siihen kisasuoritukseen. Uskon, että tämä on siis vain treenin vähyydestä kiinni. Varmasti tuon saisi tekemään hyvin korkeassa vireessäkin, mutta näillä nyt mennään. Ja henkilöryhmään Konna varmaankin reagoi, sitä ollaan päästy tekemään tosi vähän.

Puruissa Konna on onneksi vähentänyt tökkimistä irrotuksen jälkeen, mutta edelleen se saattaa sen tehdä. Vitos-piilon se kiertää aina välillä ensimmäisellä yrittämällä ja välillä ei. Onneksi se nyt sentään tuntuu purevan ihan kohtalaisesti :)

Virallinen ilmoittautuminen kokeeseen on nyt lähetetty, joten enää ei voi perääntyä!

Nyt tökkii. Urakalla.

Tällä viikolla meidän jälki on alkanut tökkimään oikein urakalla. Keskiviikkona käytiin Tainan ja Mikan kanssa lyhyellä nurmipellolla jäljillä. Konna ajoi molemmat ensimmäiset kaks suoraa jäljen vierestä, pyöri reippaasti ekassa kulmassa ja muutenkaan ei keskittynyt ollenkaan. Esineet se sentään ilmaisi ihan ok. Sitten kävin eilen tekemässä jäljen käännetylle pellolle ja se oli virhe. Se alusta oli Konnalle tosi vaikea ja koska se oli niin epätasainen ja kuiva, en kunnolla nähnyt missä se jälki meni. Jälleen kerran mentiin jäljen vierestä vähän väliä. Kun puutuin häröilyyn ja pään nosteluun pidättämällä, Konna muuttui passiiviseksi. Sen jälkeen se ajoi jälkeä tosi epävarmasti ja mulla palo käämit (henkisesti, ei fyysisesti). Kun lähdettiin jäljeltä, oli molemmilla huono fiilis. Ja mulla se jatkui koko illan, olisi pitänyt käydä myöhemmin tekemässä uusi jälki, mutta en käynyt.

Tänään sitten aamupäivällä kävin lyhyelle puistonurmelle tekemässä reilun 300 askeleen jäljen. Nurmella Konna on pääsääntöisesti ajanut hyvin, joten ajattelin, että tämä voisi olla sellainen mukava palauttava jälki eilisen jälkeen. Laitoin aika paljon nameja, 2-6 peräkkäistä askelta nameja ja välissä vaihteleva määrä tyhjiä. Konna oli jo jäljelle mentäessä vähän laama, eikä yhtään niin innoissaan kun se on normaalisti. Lähetin sen paalulta jäljestämään ja edelleen oli kauheaa haahuilua ja kulmissa pyörimistä. Päätin, etten puutu siihen millään tavalla vaan annan sen ihan itse ratkaista tilanteen. Esine-ilmaisut oli jälleen hyvät, paitsi kolmannella esineellä se reagoi heti hajuun, mutta otti askeleen ja meni vasta sitten maahan. Näin, että esine oli Konnan mahan alla. Pyysin Konnan mun luokse (seisoin ehkä kolme metriä sen takana) ja lähetin sen siitä uudelleen jäljelle ja nyt ilmaisi esineen korrektisti.

Näistä jäljistä tein sellaisen johtopäätöksen, että mitä jos esineistä on tullut Konnalle "liian tärkeitä", koska niistä tulee paras palkka? Jos se haahuilee ja kaahaa sen takia, että se haluaa nopeasti esineille? Ja sitten se itse jäljestämisen tekniikka ja into kärsii... Päätin sitten käydä tänään tekemässä vielä yhden, helpon jäljen oman mielenrauhani takia :D Tein nurmelle vähän reilu 100 askeleen suoran, jossa oli tosi paljon nameja. Jäljellä oli muutamia tyhjiä pätkiä (6-15 askelta), muuten jokaisella askeleella oli nami tai ruokakeko. Jäljen lopussa oli iso keko ruokaa. Kun lähetin Konnan paalulta, se söi hyvin namit ensimmäiseltä kahdelta askeleelta ja sen jälkeen oli varma, ettei siellä enää mitään ole. Ilmeisesti se vähän hämmenty, koska siellä olikin niin paljon ruokaa. Muutamien namien yli se meni, mutta muuten söi joka askeleelta namit pois. Ja loppukeolla se oli selkeästi ihmeissään. Eli siis suunnitelma toimi, sain sen positiivisesti yllättymään :D Täytyy nyt pari jälkeä ajaa ihan vaan nameilla, ilman esineitä ja kulmia, jotta saadaan se itse jäljestäminen edes tyydyttäväksi!!

 

 

Tottista kävin eilen tekemässä ja meni tosi hyvin. Laitoin Konnan ensiksi paikallaoloon ja annoin maata siellä viitisen minuuttia ja siitä sitten suoraan seuraamiseen. Seuraamisessa se vilkuilee aika paljon ympärilleen, enkä oikeen ymmärrä mistä se johtuu... Jäävät oli ok ja samoin luoksetulo, tasamaanouto ja molemmat estenoudot tosi hyvät. Eteenmenossa Konna olikin sitten ihan ulapalla. Lähetin eteen ja lähti kaartaa sivulle. Lähetin uudestaan ja sama homma. Kävin sitten näyttämässä sille kentän päässä olevan palkan, lähetin uudelleen ja sinne meni. Eteenmenoa täytyy siis hinkata.

Puruissa tehtiin nyt viikolla kisanomainen treeni. Lähetin Konnan vitos-piilolle, no eihän se sinne mennyt vaan teki pienen lenkin ja oli menossa kutoselle. Huusin koiran takasin, otin muutaman askeleen lähemmäs piiloa ja sitten se onneks irtos ja lennosta lähetys kutoselle. Juoksi ensin piilon ohi ja sitten vasta meni haukkumaan ja oli tökkinyt jonkin verran. Siirryin Konnan taakse ja se vilkas, kun kävelin sen ohi. Hain sen piilolta seuraa-käskyllä takaisin odotuspaikalle. Maalimies siirtyi pakopaikalle ja siirsin Konnan lähellä-käskyllä omalle pakopaikalleen (Konna painoi ja edisti niin paljon, että se oli puoliks mun edessä). Pako oli ok, iski ja puri hyvin. Irrotus oli ok, mutta heti irrotuksen jälkeen tökkäs hampailla hihaa ja jälkivartioinnissa tökki kuonolla hihaa. Hallinta pitkään liikkeeseen oli ihan ok, mutta siellä odottaessa Konna nousi seisomaan, kun maalimies huusi ensimmäisen kerran. Pitkä liike oli hyvä, samoin irrotus. Jälkivartioinnissa yllättäen tökki taas, uudelleen hyökkäys ok. Siitä irrotus oli myös ok, mutta taas se vaan piruvie tökki. Hallintaan otto ja maalimiehen vierelle siirtyminen hyvä. Sivukuljetus (jota tehtiin ensimmäistä kertaa) meni yllättävän hyvin :) Summa summarum: piilonkierrot kuntoon, tökkimiset pois ja vähän lisää hallintaa ja malttia pitkän liikkeen istumiseen!

 

Ja voin kertoa, että olen jo nyt alkanut jännittämään. Hyvästi kunnon yöunet!

Tavoitteena IPO1

Loppukesästä mulla alkoi päässä pyöriä ajatus siitä, että mitä jos yrittäisin Konnan kanssa sittenkin kilpailla suojelukokeessa. Onhan sille pohjia tehty lajiin aika pitkällekin silloin juniorina, niin ajattelin sen sujuvan suhteellisen pienellä treenillä, tavoitteena kun oli "vain" se IPO1, ei 300pisteen suoritus. Otin yhteyttä meille sopivaan maalimieheen ja sovittiin, että menen heidän treeneihin ja katsotaan miltä näyttää.

Alussa Konnan ote oli aika kauhea ja sitä työstettiinkin aika pitkään. Kun ote alkoi olla kunnossa, otettiin mukaan vartiointia ja sen jälkeen hallintaa. Nyt Konna alkaa olla jo sillä mallilla, että tulos tuskin jää kiinni puruista (jos se nyt ei keksi mitään yllättävää)!

Jäljellä suurin murheen kryyni on nenän/pään nouseminen. Konna jäljestää hyvin ja välillä se nostaa pään ylös, vilkaisee ympärilleen ja jatkaa jäljestystä. Suurimmaksi osaksi tämä on ilmentynyt silloin, kun jäljellä on nameja. Konna syö namin ja samalla nostaa pään ylös. Kun ajoin yhden jäljen ilman nameja, tätä ongelmaa ei ollut. Mutta viitsinkö kuitenkaan ajaa montaa jälkeä ilman nameja, ettei tarkkuus kärsi? Esineiden ilmaisu takkusi aluksi ja Konna oli niissä tosi epävarma. Nyt kun olen palkannut esineiltä extra-palkalla (kissan märkäruualla tai raa'alla lihalla), niin johan on esineistäkin tullut tärkeitä (vaikka vieläkin välillä ilmaisut on hitaat ja vinot).

Tottiksessa este-nouto, eteenmeno ja paikallaolo vaatii vielä paljon treeniä. Estenoudossa se välillä kiertää takaisin ja eteenmenossa on ollut vaikeuksia vieraalla kentällä. Paikallaolossa jännittää edelleen ne laukaukset. Sunnuntaina kun käytiin treenaamassa ja Konnalle paikallaolossa ammuttiin, se vilkas mistä laukaukset tuli mutta ei muuten reagoinut niihin millään tavalla (ei stressannut, läähättänyt), vaan makasi levollisen näköisenä. Onhan Konnan ilme tottiksessa sellainen toko-tyylinen ja vietitön, mutta näillä mennään. Tiedostan, että siitä ilmeestä lähtee pisteitä ja siitä tulee sanomista. Mutta jos on muutaman vuoden yrittänyt saada koiran olemaan vähän matalammassa vireessä, jotta se pystyy keskittymään tokossa, niin parissa viikossa vietikkään tottiksen tekeminen ei onnistu ainakaan meikäläiseltä :D Ainakin se seuraa häntä ylhäällä heiluen :)

Näillä siis mennään, katsotaan miten treenit sujuu tämän pari viikkoa ennen koetta. Toivottavasti ei tule mitään takapakkeja :)

Tässä muutama kuvakollaasi meidän kuluneilta viikoilta:

Hyvällä työautolla on mukava kurvailla tapahtumiin! / PORSK:n 20-vuotis juhlissa mulle myönnetty pronssinen ansiomerkki / Konna jäljellä esineen löytäneenä :)

Ranskassa työkoiraseminaarissa, huikea reissu! Kiitos Royal Canin Finland.

Paluu arkeen ja treeneihin

Konnan jalka on jo sen verran hyvässä kunnossa, että ollaan päästy normaaliin arkeen takaisin. Lenkit on taas normaalin pituisia ja treenatakin uskaltaa. Viimeiset viikot tosiaan on ollut treenitaukoa, ensin mun menojen takia ja sitten Konnan haaverin takia. Treenitauolta palaaminen aloitettiin kevyesti peltojäljellä.

Tämä treenitauko toi vähän sellaista extra-stressiä treenien suhteen, koska olen ilmoittanut Konnan yhteen kokeeseen ensi kuun alkuun. Ja ei, se koe ei ole toko-koe. Se on jotain ihan muuta ja sen takia tässä vähän jännittääkin. Ai että mikä koe se sitten on? Noh, kerron sen seuraavassa postauksessa ;)

Me haettiin Konnan kanssa ensi vuoden FMBB-joukkueeseen. Viimeinen hakupäivä taisi olla 30.9. Viime vuonna joukkue julkaistiin muistaakseni marraskuussa, saas nähdä milloin tänä vuonna saadaan tietää. Mikäli sellainen munkki käy, että ollaan joukkueessa niin voin kertoa, että sitten alkaa armoton treenaaminen :)

Konna tikattavana

Konna on ollut nyt pari viikkoa sairaslomalla, koska sen jalkaan ommeltiin toissaviikon lauantaina 22 tikkiä. Haaveri tapahtui, kun oltiin kaverin kanssa lenkillä metsässä. Kaverin nuori koira on tosi leikkisä ja yrittää saada Konnaa leikkimään joka käänteessä ja härkkii sitä. Konna aika hyvin ignooraa sen, mutta välillä menee hermo ja Konna murahtaa tuolle nuorelle koiralle. Tuli jälleen tilanne, jossa Konna murahti nuorelle koiralle ja sen jälkeen kaverin vanhempi koira iski suoraan Konnan etujalkaan kiinni. Meillä meni hetki kun juostiin paikalle ja saatiin koira irti Konnan jalasta. Konnan huuto oli aikamoinen ja se ei liikuttanut purtua jalkaa ollenkaan eikä varannut sille painoa, ajattelin jo että siinä on pahoja vammoja. Kannettiin kaverin kanssa Konnaa vuorotellen, koska se ei halunnut kävellä metsässä. Kävi muuten ihan salitreenistä, kun kantelee 33kg sylissä, hah. Käveltiin ison tien varteen ja kaveri juoksi omien koiriensa kanssa autoille ja tuli mun auton kanssa hakemaan meidät. Ajettiin Konnan kanssa saman tien eläinlääkäriin.

 

 

 

Eläinlääkärissä Konna nukutettiin ja jalka röntgen-kuvattiin. Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään poikkeamia eikä jänteetkään olleet vaurioituneet. Haavat tikattiin ja suojattiin. Pari viikkoa Konna on nyt ollut melkein täyslevossa. Muutama päivänä ollaan käyty pidemmillä lenkeillä, kun haavat on selkeästi olleet jo lähes ummessa. Tikit poistin perjantaina ja Konna vaikutti oikein tyytyväiseltä kun oli saanut ne pois.

Keltainen kortti

Viime lauantaina oli TOKOn Uudenmaan Piirinmestaruuskisat Askolassa. Yksilönä en olisi Konnan kanssa osallistunut, mutta mentiin täydentämään PORSKin joukkuetta. Mulla oli valmis suunnitelma jo tehtynä aamulle; Konnan kanssa aikaisin kisapaikalle ja käytän sen siellä pitkällä lenkillä. Noh, eihän se nyt ihan niin mennyt :D Aamulla tuli niin kauhea hässäkkä, että olin kisapaikalla sen verran aikaisemmin, että ehdin Konnaa kävelytellä vain vartin verran. EVL:ssa kilpaili muistaakseni 15 koirakkoa ja paikallaolot suoritettiin ensin Ossi Harjulan kehässä, josta sitten jatkettiin Carina Savander-Rannen kehään suorittamaan loput liikkeet kahdessa osassa.

Paikallaistuminen: 10 – Ei valittamista.
Paikalla makaaminen: 9,5 – Sivulle nouseminen oli vajaa.

Z-liike: 8,5 – Alku meni hyvin, samoin istuminen ja seisominen, mutta viimeisellä suoralla ennen maahanmenoa Konna paineistui (luuliko tehneensä väärin, en tiedä?) ja vältteli katsekontaktia ja maahanmeno oli hidas.
Seuraaminen: 5 – Konnan paineistuminen jatkui ja näkyi aika radikaalisti tässä seuraamisessa. Kun huomasin, millanen se on, aloin jännittämään ja siitähän se soppa vasta syttyi. Mulla oli sellanen tunne, että Konna ei ole yhtään lapasessa ja eihän se sitten ollut, alkoi haukkua paukuttaa kahteen otteeseen (toisessa haukussa annoin lisäkäskyn sivulle ja toisessa hiljeni itse). Tästä seurasi elämäni ensimmäinen KELTAINEN KORTTI!
Luoksetulo: 6 – Seisomisessa valui vähän ja maahanmenossa vielä enemmän.
Ruutu: 0 – Konna meni merkille ok ja ruutuun juoksi hyvin, vaikkakin aika takakulmaan. Lähetyspisteelle mun silmään näytti siltä, että Konna on ruudussa ja ajattelin sen tulevan vähän jopa eteenpäin, kun käsken maahan. Toisin kävi, kun kävelin koiraa kohti ja sen ohi, huomasin että pylly oli 10cm ulkona. Loppu oli hieno; vaikka tuomari seisoi keskellä linjaa, juoksi Konna lujaa suoraan mun sivulle seuraamaan eikä välittänyt tuomarista!

Metallihyppynouto: 9 – Olis saanut ottaa kapulan nopeammin ja tuli ravilla takaisin.
Tunnari: 7,5 – Sekä meno että tulo ravilla, olikohan vielä jotain miinusta…?
Kauko-ohjaus: 6 – Muistaakseni en joutunut antamaan lisäkäskyjä, mutta taisi sitten tulla eteenpäin?
Ohjattu noutaminen: 5 – Merkki oli hyvä, lähti juoksemaan mun mielestä vasemmalle kapulalle (niin kuin pitikin), mutta vaihtoi suuntaa keskimmäiselle. Käskin siihen seis (muistaakseni kaksi kertaa) ja siitä uudelleen käsky vasemmalle kapulalle ja sinne meni. Loppu ok.

Lopputulos 202 pistettä ja EVL3, höystettynä sillä keltaisella kortilla.Onneksi meidän joukkueessa oli hyviä koiria, jotka teki loistavia suorituksia, niin meidän joukkue sijoittui toiseksi ja sai hopeaa :) Onnea kaikille!

kuva: Sanna Stark

Tästä kokeesta jäi äärimmäisen huono fiilis. Ensimmäisen kehän jälkeen olin jo valmis keskeyttämään, mutta ystävän puheista ja painostuksesta päätin kuitenkin jatkaa. Lähdin Konnan kanssa hermojen jäähdyttely –lenkille ja yritin nollata pääkoppaani kiukulta. Ei siitä mitään meinannut tulla, mutta ajattelin että otetaan ne loput liikkeet sitten treenin kannalta. Myös mun henkisen treenin. Viimeisestä kehästä jäikin jo huomattavasti positiivisempi mieli, etenkin kun sain Konnan korjattua ohjatussa tuomaan sen oikean (eli vasemman) kapulan. Mutta kyllä mun täytyy henkisesti kasvaa vielä paljon, että pystyn Konnan kanssa koskaan kunnolla kilpailemaan. Jostain ihmeen syystä mua jännitti tosi paljon tämä koe, ehkä silläkin oli sitten vaikutusta tuohon suoritukseen.

 

Tein myös huomion, että täytyy alkaa testailemaan Konnaa, että mikä on sille paras tapa touhuta ennen kehään menoa. Ja paras palkka. Ennen paikallaoloja ja ensimmäisiä yksilöliikkeitä tein sen kanssa namilla juttuja ja silloin se ei koskaan ole niin korkeassa vireessä, kuin pallolla tehtäessä. Konna reagoi matalassa vireessä tosi helposti häiriöihin ja voi mennä niistä ”omaan kuplaansa” eli ei-pysty-ei-kykene –moodiin. Ajattelin kokeilla leikittää pallolla ennen viimeistä kehää ja hieman nostaa kierroksia. Mun mielestä Konna vapautui tästä ja fiilis kehään mennessä oli paljon parempi kuin edellisellä kerralla. Eli ehkä se pallo on sitten se avainsana meillä? Täytyy jatkaa tutkimuksia...

Olis kiva kuulla kokemuksia tällaisista helposti paineistuvista koirista ja miten ne on saatu toimimaan koetilanteessa? Konnalla mun mielestä suurin painetta aiheuttava asia on häiriöt matalassa vireessä, mitä korkeammassa vireessä se on, sitä vähemmän tapahtumat ympärillä vaikuttaa tekemiseen. Täytyiskö sitten vaan opettaa se toimimaan ja tekemään toko-liikkeet korrektisti myös korkeassa vireessä?

Rotumestaruus-PRONSSIA

 

Lauantaina oltiin Konnan kanssa tokoilemassa Belgianpaimenkoirien rotumestaruus-kisoissa. Kisat oli mulle taas jälleen kerran yhdistetty työ- ja kilpailureissu J Aamulla mentiin kisapaikalle ennen yhdeksää ja EVL alkoi vasta kahdelta. Yhden jälkeen lähdettiin käymään lenkillä, reippailtiin joku puolen tunnin lenkki ja Konna sai juoksennella vapaana. Sitten odoteltiin, että meidän luokka alkaa…

Tuomarina kisoissa toimi Salme Mujunen ja kilpailijoita EVL:ssä oli 10.
Liikkeet suoritettiin viidessä (!) osassa (mun mielestä ei mitään järkeä...)

Paikalla istuminen: 10 – Ei vissiin mitään huomauttamista.
Paikalla makaaminen: 9 – Olis voinut mennä nopeammin maahan ja sivullenousu oli _todella_ hidas. Mun mielestä siitä olis kuulunu lähteä enemmänkin pisteitä!

Seuraaminen: 9,5 – Se oli hieno, varmaan meidän parhaat pisteet ikinä J
Z-liike: 9,5 – Pikkasen oli hitaat maahanmeno ja istuminen, mutta tekipähän ainakin oikein!
Luoksetulo: 8 – Valui seisomisessa (niin kuin aina) ja viiminen pätkä seisomisen jälkeen hidas, ja olikohan perusasentokin vino.

Ruutu: 9,5 – Mulla oli käsi liian kauan ylhäällä ja siitä lähti se puolikas piste.

Ohjattu nouto: 8,5 – Meinas mennä ohi merkistä, mutta pysähtyi onneksi käskystä ja toinen takatassu oli just merkin ympärille piirretyn viivan päällä :D Palautus olis saanut olla nopeampi ja suorempi, sivulletulo myös vino.

Metallihyppynouto: 9 – Ravilla takaisin.
Tunnari: 8,5 – Mietiskeli ja haisteli kapuloilla aika kauan, sekä meno että tulo ravilla ja vino perusasento.
Kaukokäskyt: 0 - Kaksi käskyä sivulla maahanmenoon ja seiso-istu vaihdossakin jouduin antamaan toisen käskyn. Viimeisen maahanmenon kohdalla kehän ulkopuolella oli joku häiriö ja Konna ”reagoi” siihen (paineissaan väisti mua) ja päätti olla kuuntelematta. Kun liikkuri käski palata koiran luo, Konna LÄHTI KÄVELEMÄÄN MUA VASTAAN? Mitä ihmettä…

Loppupisteet 253 eli 2-tulos, mutta silti sijoitus kolmas eli ROTUMESTARUUS-PRONSSIA <3

 

 

Jälkeenpäin kun mietin, mikä siinä kaukoissa mättäsi, niin mulla välähti. Ennen viimeiseen kehään menoa tein Konnan kanssa muutamia kaukoja, joissa se teki seiso-istu-vaihdot huonosti ja sanoin sille ”oho” ja pistin sen peruuttamaan useampaan otteeseen. Tästä suivaantuneena se sitten alkoi vähän rauhoittelemaan ja katteli ympärilleen eikä kuunnellut kunnolla käskyjä. Sain loppuun kuitenkin onnistuneita suorituksia. Kehässä tämä kuitenkin kostautui ja Konna oli kaukoissa ihan paineessa L Itseasiassa se oli jo tunnarissa tosi epävarma.

Mitä tästä kokeesta opimme: ÄLÄ IKINÄ TREENAA _MITÄÄN_ ENNEN KEHÄÄN MENOA. Konnan kanssa pystyy treenaamaan ainoastaan seuraamista ennen kehään menoa. Karvaasti joudun myöntämään, että oli MUN IHAN OMA SYY, että nollattiin ne kaukot. Miksi olin niin tyhmä? Noh, toivottavasti opin tästä jotain enkä enää mokaile meidän suorituksia tällä tavalla. Mutta täytynee taas kerran todeta, että on tuo vaan niin herkkis koira. Ei ihan heti uskois!

Tässä vielä video meidän suorituksesta (videolta puuttuu metallihyppynouto):

 

Elämää yhden koiran kanssa

Kun Teuvo lähti kesäkuussa uudelle ohjaajalle, mietimme Kepon kanssa, että tulipahan hiljaista meidän perheeseen. Muutama viikko kun oltiin eletty ilman Teuvoa, lähti Niki anoppilaan hoitoon, kun me lähdettiin kesälomareissuun (ja Konnalle tuli hoitaja meille kotiin). Noh, päiviä kului ja viikkoja vierähti, mutta Nikiä ei vieläkään näkynyt kotona. Se viihtyi niin hyvin anoppilassa maalla, omassa rauhassa ja huomion keskipisteenä, että se on vieläkin ”hoidossa” siellä :D

Appivanhempien oma koira, 14-vuotias hoffi, poistui vihreämmille laitumille keväällä ja heidän mielestään on mukavaa, kun Niki on siellä pitämässä seuraa. Aika siis näyttää, jääkö Niki sille tielle vai haluaako ne lähettää sen sieltä kotia välillä J Mä olen tyytyväinen siihen, että Niki saa olla siellä. Se niin nauttii, kun saa juosta pitkin pihaa ja metsiä, olla ainut koira ja saada kaiken huomion!

Arvatkaa vaan, onko yhtään pentukuumetta, kun on vaan yks koira talossa??? Täällä on liian rauhallista ja liian hiljaista!

 

When 3 become 1...

 

Mietiskelyä eri lajivaihtoehdoista...

Välillä on hyvä mietiskellä, että mikä on millekin koiralle ja minkä ikäisenä hyvä harrastus. Moni koirakko saavuttaa yhden tavoitteensa ja alkaa väkisinkin asettaa itselleen jo seuraavaa tavoitetta. Meidän yksi tavoite on jo saavutettu; varjo-TVA. Se oli se suurin haave ja se on nyt toteutettu. Konna on sen verran haasteellinen toko-koira (ainakin mulle), että sen kanssa en jaksa alkaa viilaamaan niin paljon pilkkua, että meillä voisi koskaan olla saumaa ”isoissa kisoissa”. On siis aika miettiä, että mitä seuraavaksi? :)

Konnan kanssa harrastettiin nuorempana aktiivisesti suojelua; tottista, peltojälkeä ja itse puruja. Olinhan sen jo ehtinyt ilmoittaa IPO-kokeeseenkin, mutta viime hetkellä piti peruuttaa, koska alkoi reagoimaan laukauksiin paikallaolossa. Oma motivaatio tästä kärsi suuresti ja päätin lopettaa leikin siihen. Konnan kanssa on myös tehty henkilöhakua sekä agilityä. Nyt meillä onkin sitten jo ongelma: Miten päättää, mihin lajiin panostaa seuraavaksi? Noh, tässä vähän pohdintaa:

 

IPO
Jälki: Konna on aina ollut ”huono” jäljestämään. Tarkoitan tällä siis sitä, että se on aina jäljestänyt todella rauhallisesti, epävarmasti ja korkealla nenällä. Se ei ole ahne, syö kyllä namit jäljeltä mutta voi ihan yhtä hyvin mennä niistä yli. Palloa on myös kokeiltu jäljellä nostattamaan sen intoa, mutta ei tuottanut toivottua tulosta. Esine-ilmaisut on aina olleet hitaat ja vaivalloiset. Konnan jälkityöskentelyyn ei ole juurikaan voinut puuttua, koska muuten se paineistuu ja lopettaa jäljestämisen. Unelmien jälkikoira siis, right? Jostain kumman syystä oma motivaatio jäljen osalta ei ole koskaan ollut kovin korkea, koska en yksinkertaisesti tiedä mitä sille olisi pitänyt tehdä.
Tottis: Suurin ongelma on siis ollut ne laukaukset. Kentän laidalla lenkillä ollessa, leikin yhteydessä tai seuraamisessa ei reagoi laukauksiin juuri millään tavalla. Mutta paikallaolossa nousi ylös ja paineistui laukauksista. Näitä makuu-laukauksia ei olla tehty nyt ainakaan vuoteen siitä syystä, että ollaan kisattu tokossa, enkä ole halunnut ”vaarantaa” siellä meidän paikallaoloa. Pitää alkaa pikkuhiljaa siedättämään sitä niihin, jotta joskus se ei olisi este mennä kisaamaan PK-puolelle. Muuten tottis on kohtalaisessa mallissa. Mikäli haluaisi nyt mennä kisoihin, pitäisi saada A-este-nouto varmaksi (saattaa kiertää takaisin), eteenmenon maahanmeno työstää (lähtee kyllä eteen, mutta maahanmeno on toinen juttu). Toki olis paljon viilattavaa, mutta nuo on ne suurimmat keskeneräiset jutut.
Purut: Suurin ongelma on ote. Konna on aina ollut leikkiessään sellainen ihme mälvääjä. Jos se leikkii pallolla, se mutustaa palloa koko ajan. Sama homma patukan tai minityynyn kanssa. Eikä se vastusta juuri lainkaan :D Hyvä yhdistelmä siis! Eniten täytyis työstää juurikin otetta. Iskut sillä on ihan ok ja myös haukku. Piilot (ainakin 1&2) kiertää ja osaa mennä piilolle haukkumaan löysillä. Pakopaikalle siirtymistä ja hallintaa ylipäätään pitäisi treenata paljon. Irroituksissa ei ole koskaan ollut ongelmaa. Sivukuljetusta myös pitäisi harjoitella, ettei lähde siinä lapasesta.
Yhteenveto: Aika hitokseen paljon hommaa ;)

 

Haku
Henkilöetsintä: Konnalla on valmis ilmaisu, se pitäisi vaan saada maalimiehellä varmemmaksi, ettei reagoi mun lähestymiseen. Pistotyöskentely on aika nollassa, eli se pitäisi opettaa. Eikä irtoa tarpeeksi kauas, joten sitäkin tulisi vahvistaa. Tyhjiä pistoja ei olla hirveen paljon tehty. Hallinta siinä mielessä kohdallaan, että tulee pois metsästä kun sitä huutaa :D
Esine-etsintä: Lähtee käskyllä hyvin etsimään, mutta menee turhan maa-vainuisesti eikä nosta nenää tarpeeksi. Tässäkään ei irtoa helposti riittävän kauas. Esineiden luovutus on kunnossa ;)

Agility
Konna osaa kaikki muut esteet, paitsi kepit ja kontaktit on vielä vaiheessa. Sen kanssa on tehty perus-ohjausharjoituksia ja irtoamisia. Se kuuntelee kohtuullisesti ja lukee mua ihan hyvin silloin, kun olen oikeaan aikaan oikeassa paikassa! Konnalla on vaan vähän turhan raju tyyli eikä minkään näköistä este-kunnioitusta. Se saattaa monta kertaa peräjälkeen juosta puomille niin lujaa, että jalat menee sekaisin ja se lentää ylhäältä alas. Samoin hypyillä ei lennä vaan rimat vaan koko siivekkeet. Toki nämä on sellaisia asioita, mitkä helpottuu sitä mukaa, mitä enemmän tekee, tai näin ainakin olettaisin? Mulla itsellä ei ole agilitykokemusta sen enempää, kuin mitä Nikin kanssa ollaan räpelletty, eli aika vähän.

 

Tässä on nyt listaus niistä lajeista, mitä ollaan tehty. Muita lajeja, mitä olen punninnut mietintämyssyssä, on metsäjälki ja mondioring. Samoin olen suunnitellut joskus Konnan eläkelajina pitää Rally-Tokon J

Nyt pitäisi siis tehdä vähän päätöksiä, mitä lajia seuraavaksi? Omissa haaveissa on aina ollut se IPO1 –koulutustunnuksen saaminen Konnalle. Ja itse haluaisin kokeilla kilpailla suojelukokeessa. Kohta Konna alkaa vaan olla sen ikäinen, että jos meinaa IPO:ssa kilpailla, niin täytyis alkaa touhuamaan. Aika näyttää, mihin tästä seuraavaksi sitten suunnataan J

 

 

Seuramestaruus-hässäkkä

Oltiin Konnan kanssa torstaina Porvoonseudun Koiraharrastajien ja Porvoon Palveluskoirien jokavuotisissa tokon seuramestaruus-karkeloissa. Edustimme PORSK:ia, niin kuin aina tokossa. EVL:ssä oli viisi koiraa ja me oltiin luokan viimeinen koirakko.

Paikalla istuminen: 9,5
Paikalla makaaminen: 7,5 – Kaksoiskäsky sivullenousemiseen. PRKL!!

[Tauko]

Z-liike: 6 (maahan-seiso-istu) - Pirulainen jätti istumisen tekemättä ja seisoi vaan. Konnan keskittyminen herpaantui just sillä viimeisellä suoralla ennen käskyä, eikä ollut skarppina.
Kauko-ohjaus: 7,5 – Seiso-istu –vaihdossa tuli jotain 15cm eteenpäin ja pikkasen myös seiso-maahan –vaihdossa.
Ohjattu noutaminen: 9,5 – Ihan huippu <3
Seuraaminen: 8 – Ei ymmärrä miten saatiin noinkin hyvät pisteet, mun mielestä se seuraaminen oli kamalaa. Mulla oli koko ajan sellainen tunne, että kohta se lähtee lapasesta ja haukkuu. Konna oli vähän turhan innoissaan tuossa seuraamisessa ja se näkyi; juoksu-osuus oli kauhea. Mutta eipä haukkunut!

[Tauko]

Tunnistusnouto: 0 – Konna ei keskittynyt yhtään kun mentiin kehään. Se kattelin vaan kentän laidalle, en oikein tiedä mitä. Ehkä kepoa?
Luoksetulo: 8 – Tästäkin saatiin mun mielestä liian hyvät pisteet, ei se videolla mun mielestä ihan kasin arvoisesti pysähdy J Mutta Konnaksi ihan ok!
Metallihyppynouto: 9 – Olis saanut ottaa kapulan määrätietoisemmin.
Ruutu: 9 – Tosi hyvä. Ruutuun juostessa vilkuili kehän reunalle, ärsyttävää. Ja olis saanut mennä ruudussa nopeammin maahan.

Kokonaispisteet 239 ja 2-tulos, sijoitus 3./5.

Tässä kokeessa huomasin sitten taas sen, että puolen tunnin lenkki ennen koetta ei ole riittävä, jos lämpötila on alle 25 astetta :D Konna pystyy keskittymään huomattavasti paremmin, jos se on saanut päästellä ylimääräisiä höyryjä ensin pois! Eli belgien rotumestiksissä täytyy muistaa tämä pikkujuttu J

Tässä vielä videota suorituksesta:

Rennot kisavalmistelut

Meillä olisi Konnan kanssa torstaina koe. Eli siis muutaman päivän päästä. Ollaan toooosi hyvin valmistauduttu, ollaan me SM:ien jälkeen treenattu ehkä 6 kertaa :D Ihan oikeesti. Mutta tauko johtui lähinnä siitä, että Konnalla meni tuo tassu rikki niin ei sen kanssa voinut pitkään aikaan tehdä mitään. Nyt viime viikonloppuna uskalsin ensimmäisen kerran kunnolla juoksuttaa sitä treeneissä.

Viimeisissä treeneissä ollaan lähinnä keskitytty luoksetulon pysäytyksiin, seuraamisen kontaktiin ja käännöksiin, tunnariin ja zetaan. Luoksetulossa olen pysäytysten jälkeen aina kierrättänyt sitä taaksepäin, jotta saisi sille taas sen ajatuksen pysähtymisessä sinne taaksepäin. Seuraamisessa kontakti on ollut huonoa ja käännökset laiskoja, joten olen muistutellut niistä ja palkannut nopeista ja hyvistä käännöksistä. Tunnarissa Konna on välillä epävarma, mutta paranemaan päin. Tänään kepo teki meille tunnarin (enkä ollut koskaan maininnut sille, että tunnari ei ole koskaan reunimmainen). Noh, Konna menee kapuloille, haistelee ja tuo vasemmalta reunimmaisen. Se vaikutti tosi itsevarmalta ja ajattelin jo, että mitä hittoa se oikein tekee. Annoin tuoda loppuun asti ja kurkistin varoiksi tunnarin päähän, ja sehän oli OMA :D Mitä tästä opimme, luota koiraan! Zetassa olen palkkaillut siitä, kun Konna tulee takaisin seuraamaan (koska siinä seuraaminen on melko huonoa). Ja toki myös tehnyt sille istu-seiso kuunteluharjoituksia, koska meinaa välillä korkeassa vireessä jättää kuuntelematta...

Näillä vähillä treeneillä siis mennään kokeilemaan, saas nähdä kuin mein käy ;)
Tuun kirjottelemaan tänne sitten kisakertomusta!

Tässä vielä kuva viime keväältä, kun mulla oli viikonlopun hoidossa kaverin hoffinarttu.
Kyllä oli huomattavasti helpompaa lenkittää tämä konkkaronkka luonnossa, villinä ja vapaana ;)

TOKO SM 2014

Tänä vuonna TOKO:n SM:t oli yhdistetty työ- ja kisareissu! Suunnitelmissa oli lähteä ajelemaan Poriin perjantaina hyvissä ajoin, viimeistään kahden aikaan, jotta oltaisiin perillä aikaisin ja saataisi pystytettyä myyntiteltta rauhassa ja käydä syömässä ennen hotellille menoa. Toisin kuitenkin kävi, kun auton kanssa tuli ongelmia tietenkin juuri siinä vaiheessa, kun olimme lähdössä Porvoosta. Muutama ylimääräinen tunti siinä sitten vierähti ja päästiin matkaan vasta joskus puoli viiden paikkeilla. Matkalla jätettiin vielä yksi koira hoitoon Hämeenlinnaan. Kun perille päästiin (ilman navigaattoria, kun oli niin hyvät opasteet tiellä), meillä oli 15 minuuttia aikaa kasata myyntiteltta :D Onneksi paikalla oli avuliaita ihmisiä, jotka tulivat auttamaan! Tämän jälkeen alkoi hotellin metsästys ja se löytyikin yllättävän helposti. Ruokapaikan etsiminen olikin hieman haastavampaa siihen aikaan illasta/yöstä.

Konnan kanssa reissussa tuli erittäin hyvin esille taas ne puolet, miksi tykkään siitä niin paljon ja samalla myös se, miksi välillä meinaa mennä hermot siihen. Konnan kanssa pystyy huoletta liikkua missä vain, ihmisvilinässä koepaikalla tai hotellissa se liikkuu rennosti. Sen voi antaa kulkea pitkällä hihnalla ilman että tarvitsee miettiä, ”mitä jos kulman takaa tuleekin joku”. Hotellihuoneessa se vain nukkuu tyytyväisenä. MUTTA. Kun se joutuu häkkiin, on piru irti. Se tärisee, läähättää ja pyörii. Tätä ongelmaa ei ole silloin, kun liikutaan meidän omalla autolla, jossa on takaluukussa häkit. Mutta kun liikutaan pakettiautolla, jossa häkit on takatilassa, se on ongelma. Näistä Konnan oikuista ja siitä miten olen oppinut elämään niiden kanssa, riittää niin paljon kirjoitettavaa, että siitä teen erillisen postauksen joku kaunis päivä J

Konna valmistautuu SM:iin…

Aamulla käytin ensin Konnan lenkillä ja sujautin sen autoon, ja suuntasin itse aamupalalle. Ai että mä sitten rakastan hotelliaamiaista <3  Vatsa täynnä lähdettiin ajamaan kisapaikalle. Laitettiin myyntiteltta kuntoon ja sen jälkeen lähdin käyttämään Konnaa pidemmällä lenkillä ja keräämässä ajatuksia kasaan. Meillä oli paikallaolot ennen taukoa, joskus noin klo 11.30. Niihin lähdin ihan hyvillä mielin ja Konnakin tuntui olevan sopivassa vireessä. Aloitettiin paikalla istumisella.

Paikalla istuminen: 0 – Konna jäi hyvin istumaan ja kun tulin takaisin kehään, se istui vieläkin samassa paikassa. Kun liikkuri sanoi kiitos, vapautin Konnan iloisesti ja sanoin ”Hyvä poika”. Tuomari tuli meidän eteen ja sanoi, että ei se kyllä ollut ja näytti nollaa. Olin tosi hämmästynyt. Konna oli nostanut pyllyä noin 15cm ilmaan ja napannut/kirputtanut itseään kyljestä ja sen jälkeen istunut uudestaan. Muuten ollut rauhallinen. Kehän laidalta kuulin, että Konnan ympärillä oli pyörinyt joku ampiainen tai paarma. Tiedä sitten oliko se pistänyt vai mitä, ainakin selkeästi häirinnyt.

Paikalla makaaminen: 8 – meni muistaakseni maahan vähän löysästi, kaksoiskäsky sivulle nousemiseen.

Oli muuten hauskaa olla Konnan veljen omistajan, Marja-Leena Hiturin, arvosteltavana!

Paikkisten jälkeen mulle jäi kuitenkin ihan hyvä mieli, koska istumisessa kävi tuollainen ”vahinko”, mitä ei oikein voi harjoitella etukäteen.  Konna kun ei ole muistaakseni koskaan noussut eikä mennyt maahan istumisessa. Välillä on huono tuuri ja sille ei vaan voi mitään!

Yksilösuoritukset meillä oli joskus kahden maissa. Kehät alkoi vähän myöhässä ja menin paikalle turhan ajoissa. Onneksi kenttien lähellä oli paikka, missä pystyi olla varjossa ja siellä me odoteltiin omaa vuoroamme. Koska Konna oli aika väsyneen oloinen (varmaankin kuumasta päivästä ja autossa stressaamisesta), päätin nostattaa sen virettä pallolla ennen kehään menoa. Normaalisti en siis sitä paljoa nostata ennen suoritusta, koska muuten kolikon kääntöpuoli eli haukkuminen tulee esiin. Nyt oletin, ettei ollut sitä vaaraa. Kun edellinen koira oli kehässä suorittamassa, mentiin kehän sisäänmenolle odottamaan.

Z-liike: 9 – joku jäävä oli varmaan hidas, muuten hyvä (ei liikkunut seisomisessa <3)
Metallihyppynouto: 9 – palautti ravilla
Tunnistusnouto: 8 – sekä meno että tuli ravilla, muuten ok!

Se kehä oli siinä. Kun päästiin pois kehästä, meitä hoputettiin jo seuraavaan kehään. En ehtinyt palkkaamaan Konnaa, mutta ajattelin ettei se vielä haittaa.

Ruutu: 0 – kun olin lähettämässä Konnaa merkiltä ruutuun, lähti se juoksemaan yhdelle luoksetulon merkille (en ymmärrä miten se sen sieltä bongas eikä ruutua). Käskin uudestaan ruutuun ja meni takaisin merkille. Siitä annoin uudestaan ruutu-käskyn ja sitten juoksi ruutuun. Loppu oli ihan ok. Mun mielestä se ruutu oli ”helppo”, se näkyi hyvin eikä oltu kikkailtu mitään kummempia. Mutta ilmeisesti Konnan mielestä ei ollut helppo.

Luoksetulo: 5,5 – pysähtyi Konnaks ihan kohtuullisesti ja maahan meni ihan ok. Mutta eihän se ole ikinä nopea ja tästä liikkeestä ei meille ikinä tule hyviä pisteitä J

Kun tultiin Konnan kanssa kehästä ulos, bongas se jonkun palkan (narulelun) siitä matkalta toiseen kehään. Se jäi ihan kiinni siihen leluun, eikä ollut yhtään mukana. Päätin ottaa oman aikani, että saan sen kuuntelemaan vaikka meitä huudeltiinkin jo seuraavan kehään. Tokaisin vain liikkurille, että pieni hetki, tulemme kohta! Kaveri antoi meidän pallon ja leikitin Konnaa hetken ja otin muutaman sivulletulon, jotta sain sen unohtamaan sen vieraan narulelun. Sain kun sainkin sen hyvään kontaktiin ja sitten vain seuraavaan kehään hyvillä fiiliksillä:

Kauko-ohjaus: 8 – KAKSOISKÄSKY SIVULLENOUSEMISEEN, voihan prkl!! Muuten oli mun mielestä tosi nätit vaihdot. Tuomarikin kehui J

Ohjattu noutaminen: 9,5 – palautus hieman vinoon ja sivulletulo oli ehkä myös vähän vino. Mutta muuten ihan loistava <3

Tässä välissä otin taas hetken aikaa itsellemme ja Konna sai iskeä palloon muutaman kerran. Viimiseen kehään mars:

Seuraaminen: 8 – Liian tiivis seuraaminen tokoon, niin kuin aina! Mutta Konna EI KERTAAKAAN HAUKKUNUT, teki hyvät käännökset, piti kontaktin koko suorituksen ajan ja muutenkin oli kunnolla mukana ja musta tuntu tosi hyvältä J Se ei oo varmaan koskaan seurannu kokeessa noin hyvin!

Kun tulin viimeisestä kehästä ulos, annoin Konnalle pallon suuhun ja olin niin tyytyväinen meidän suoritukseen, että meinas itku päästä! Okei, meille tuli ne muutamat ikävät nollat, jotka laskee kokonaispistemäärää huimasti, mutta meillä oli kivaa ja mulle se fiilis on paljon tärkeämpää kuin ne pisteet. Huonot pisteet hyvällä fiiliksellä on mukavempaa kuin hyvät pisteet huonolla fiiliksellä!!

Meidän ihku joukkue! © Saija L.
Kuvan Vappu-labbis oli alokasluokan SM-2 eli hopeamitalisti <3

Olin jo aiemmin ajatellut salaa mielessäni (ja muutamalle kaverille sen kyllä ääneenkin sanoin), että Konna jää toistaiseksi toko-eläkkeelle SM:ien jälkeen. Mutta nyt en olekaan siitä enää niin varma. Sain niin paljon puhtia taas treenaamiseen ja kisaamiseen näiden kisojen jälkeen, että voihan se olla että meidät näkee syksyllä vielä kisakentillä ;)

Loppupäivän Konna sai makoilla varjossa auton vieressä. Illalla käytiin syömässä hyvin ja päästiin onneks aikaisemmin nukkumaan kuin edellisenä iltana. Aamulla taas aamupalan kautta pelipaikalle töitä tekemään ja illalla ajeltiin kotia. Oli kyllä mukava reissu J

Nälkäisiä kilpailijoita meidän ständillä! © Saija L.