Nyt tökkii. Urakalla.

Tällä viikolla meidän jälki on alkanut tökkimään oikein urakalla. Keskiviikkona käytiin Tainan ja Mikan kanssa lyhyellä nurmipellolla jäljillä. Konna ajoi molemmat ensimmäiset kaks suoraa jäljen vierestä, pyöri reippaasti ekassa kulmassa ja muutenkaan ei keskittynyt ollenkaan. Esineet se sentään ilmaisi ihan ok. Sitten kävin eilen tekemässä jäljen käännetylle pellolle ja se oli virhe. Se alusta oli Konnalle tosi vaikea ja koska se oli niin epätasainen ja kuiva, en kunnolla nähnyt missä se jälki meni. Jälleen kerran mentiin jäljen vierestä vähän väliä. Kun puutuin häröilyyn ja pään nosteluun pidättämällä, Konna muuttui passiiviseksi. Sen jälkeen se ajoi jälkeä tosi epävarmasti ja mulla palo käämit (henkisesti, ei fyysisesti). Kun lähdettiin jäljeltä, oli molemmilla huono fiilis. Ja mulla se jatkui koko illan, olisi pitänyt käydä myöhemmin tekemässä uusi jälki, mutta en käynyt.

Tänään sitten aamupäivällä kävin lyhyelle puistonurmelle tekemässä reilun 300 askeleen jäljen. Nurmella Konna on pääsääntöisesti ajanut hyvin, joten ajattelin, että tämä voisi olla sellainen mukava palauttava jälki eilisen jälkeen. Laitoin aika paljon nameja, 2-6 peräkkäistä askelta nameja ja välissä vaihteleva määrä tyhjiä. Konna oli jo jäljelle mentäessä vähän laama, eikä yhtään niin innoissaan kun se on normaalisti. Lähetin sen paalulta jäljestämään ja edelleen oli kauheaa haahuilua ja kulmissa pyörimistä. Päätin, etten puutu siihen millään tavalla vaan annan sen ihan itse ratkaista tilanteen. Esine-ilmaisut oli jälleen hyvät, paitsi kolmannella esineellä se reagoi heti hajuun, mutta otti askeleen ja meni vasta sitten maahan. Näin, että esine oli Konnan mahan alla. Pyysin Konnan mun luokse (seisoin ehkä kolme metriä sen takana) ja lähetin sen siitä uudelleen jäljelle ja nyt ilmaisi esineen korrektisti.

Näistä jäljistä tein sellaisen johtopäätöksen, että mitä jos esineistä on tullut Konnalle "liian tärkeitä", koska niistä tulee paras palkka? Jos se haahuilee ja kaahaa sen takia, että se haluaa nopeasti esineille? Ja sitten se itse jäljestämisen tekniikka ja into kärsii... Päätin sitten käydä tänään tekemässä vielä yhden, helpon jäljen oman mielenrauhani takia :D Tein nurmelle vähän reilu 100 askeleen suoran, jossa oli tosi paljon nameja. Jäljellä oli muutamia tyhjiä pätkiä (6-15 askelta), muuten jokaisella askeleella oli nami tai ruokakeko. Jäljen lopussa oli iso keko ruokaa. Kun lähetin Konnan paalulta, se söi hyvin namit ensimmäiseltä kahdelta askeleelta ja sen jälkeen oli varma, ettei siellä enää mitään ole. Ilmeisesti se vähän hämmenty, koska siellä olikin niin paljon ruokaa. Muutamien namien yli se meni, mutta muuten söi joka askeleelta namit pois. Ja loppukeolla se oli selkeästi ihmeissään. Eli siis suunnitelma toimi, sain sen positiivisesti yllättymään :D Täytyy nyt pari jälkeä ajaa ihan vaan nameilla, ilman esineitä ja kulmia, jotta saadaan se itse jäljestäminen edes tyydyttäväksi!!

 

 

Tottista kävin eilen tekemässä ja meni tosi hyvin. Laitoin Konnan ensiksi paikallaoloon ja annoin maata siellä viitisen minuuttia ja siitä sitten suoraan seuraamiseen. Seuraamisessa se vilkuilee aika paljon ympärilleen, enkä oikeen ymmärrä mistä se johtuu... Jäävät oli ok ja samoin luoksetulo, tasamaanouto ja molemmat estenoudot tosi hyvät. Eteenmenossa Konna olikin sitten ihan ulapalla. Lähetin eteen ja lähti kaartaa sivulle. Lähetin uudestaan ja sama homma. Kävin sitten näyttämässä sille kentän päässä olevan palkan, lähetin uudelleen ja sinne meni. Eteenmenoa täytyy siis hinkata.

Puruissa tehtiin nyt viikolla kisanomainen treeni. Lähetin Konnan vitos-piilolle, no eihän se sinne mennyt vaan teki pienen lenkin ja oli menossa kutoselle. Huusin koiran takasin, otin muutaman askeleen lähemmäs piiloa ja sitten se onneks irtos ja lennosta lähetys kutoselle. Juoksi ensin piilon ohi ja sitten vasta meni haukkumaan ja oli tökkinyt jonkin verran. Siirryin Konnan taakse ja se vilkas, kun kävelin sen ohi. Hain sen piilolta seuraa-käskyllä takaisin odotuspaikalle. Maalimies siirtyi pakopaikalle ja siirsin Konnan lähellä-käskyllä omalle pakopaikalleen (Konna painoi ja edisti niin paljon, että se oli puoliks mun edessä). Pako oli ok, iski ja puri hyvin. Irrotus oli ok, mutta heti irrotuksen jälkeen tökkäs hampailla hihaa ja jälkivartioinnissa tökki kuonolla hihaa. Hallinta pitkään liikkeeseen oli ihan ok, mutta siellä odottaessa Konna nousi seisomaan, kun maalimies huusi ensimmäisen kerran. Pitkä liike oli hyvä, samoin irrotus. Jälkivartioinnissa yllättäen tökki taas, uudelleen hyökkäys ok. Siitä irrotus oli myös ok, mutta taas se vaan piruvie tökki. Hallintaan otto ja maalimiehen vierelle siirtyminen hyvä. Sivukuljetus (jota tehtiin ensimmäistä kertaa) meni yllättävän hyvin :) Summa summarum: piilonkierrot kuntoon, tökkimiset pois ja vähän lisää hallintaa ja malttia pitkän liikkeen istumiseen!

 

Ja voin kertoa, että olen jo nyt alkanut jännittämään. Hyvästi kunnon yöunet!

Tavoitteena IPO1

Loppukesästä mulla alkoi päässä pyöriä ajatus siitä, että mitä jos yrittäisin Konnan kanssa sittenkin kilpailla suojelukokeessa. Onhan sille pohjia tehty lajiin aika pitkällekin silloin juniorina, niin ajattelin sen sujuvan suhteellisen pienellä treenillä, tavoitteena kun oli "vain" se IPO1, ei 300pisteen suoritus. Otin yhteyttä meille sopivaan maalimieheen ja sovittiin, että menen heidän treeneihin ja katsotaan miltä näyttää.

Alussa Konnan ote oli aika kauhea ja sitä työstettiinkin aika pitkään. Kun ote alkoi olla kunnossa, otettiin mukaan vartiointia ja sen jälkeen hallintaa. Nyt Konna alkaa olla jo sillä mallilla, että tulos tuskin jää kiinni puruista (jos se nyt ei keksi mitään yllättävää)!

Jäljellä suurin murheen kryyni on nenän/pään nouseminen. Konna jäljestää hyvin ja välillä se nostaa pään ylös, vilkaisee ympärilleen ja jatkaa jäljestystä. Suurimmaksi osaksi tämä on ilmentynyt silloin, kun jäljellä on nameja. Konna syö namin ja samalla nostaa pään ylös. Kun ajoin yhden jäljen ilman nameja, tätä ongelmaa ei ollut. Mutta viitsinkö kuitenkaan ajaa montaa jälkeä ilman nameja, ettei tarkkuus kärsi? Esineiden ilmaisu takkusi aluksi ja Konna oli niissä tosi epävarma. Nyt kun olen palkannut esineiltä extra-palkalla (kissan märkäruualla tai raa'alla lihalla), niin johan on esineistäkin tullut tärkeitä (vaikka vieläkin välillä ilmaisut on hitaat ja vinot).

Tottiksessa este-nouto, eteenmeno ja paikallaolo vaatii vielä paljon treeniä. Estenoudossa se välillä kiertää takaisin ja eteenmenossa on ollut vaikeuksia vieraalla kentällä. Paikallaolossa jännittää edelleen ne laukaukset. Sunnuntaina kun käytiin treenaamassa ja Konnalle paikallaolossa ammuttiin, se vilkas mistä laukaukset tuli mutta ei muuten reagoinut niihin millään tavalla (ei stressannut, läähättänyt), vaan makasi levollisen näköisenä. Onhan Konnan ilme tottiksessa sellainen toko-tyylinen ja vietitön, mutta näillä mennään. Tiedostan, että siitä ilmeestä lähtee pisteitä ja siitä tulee sanomista. Mutta jos on muutaman vuoden yrittänyt saada koiran olemaan vähän matalammassa vireessä, jotta se pystyy keskittymään tokossa, niin parissa viikossa vietikkään tottiksen tekeminen ei onnistu ainakaan meikäläiseltä :D Ainakin se seuraa häntä ylhäällä heiluen :)

Näillä siis mennään, katsotaan miten treenit sujuu tämän pari viikkoa ennen koetta. Toivottavasti ei tule mitään takapakkeja :)

Tässä muutama kuvakollaasi meidän kuluneilta viikoilta:

Hyvällä työautolla on mukava kurvailla tapahtumiin! / PORSK:n 20-vuotis juhlissa mulle myönnetty pronssinen ansiomerkki / Konna jäljellä esineen löytäneenä :)

Ranskassa työkoiraseminaarissa, huikea reissu! Kiitos Royal Canin Finland.

Paluu arkeen ja treeneihin

Konnan jalka on jo sen verran hyvässä kunnossa, että ollaan päästy normaaliin arkeen takaisin. Lenkit on taas normaalin pituisia ja treenatakin uskaltaa. Viimeiset viikot tosiaan on ollut treenitaukoa, ensin mun menojen takia ja sitten Konnan haaverin takia. Treenitauolta palaaminen aloitettiin kevyesti peltojäljellä.

Tämä treenitauko toi vähän sellaista extra-stressiä treenien suhteen, koska olen ilmoittanut Konnan yhteen kokeeseen ensi kuun alkuun. Ja ei, se koe ei ole toko-koe. Se on jotain ihan muuta ja sen takia tässä vähän jännittääkin. Ai että mikä koe se sitten on? Noh, kerron sen seuraavassa postauksessa ;)

Me haettiin Konnan kanssa ensi vuoden FMBB-joukkueeseen. Viimeinen hakupäivä taisi olla 30.9. Viime vuonna joukkue julkaistiin muistaakseni marraskuussa, saas nähdä milloin tänä vuonna saadaan tietää. Mikäli sellainen munkki käy, että ollaan joukkueessa niin voin kertoa, että sitten alkaa armoton treenaaminen :)

Konna tikattavana

Konna on ollut nyt pari viikkoa sairaslomalla, koska sen jalkaan ommeltiin toissaviikon lauantaina 22 tikkiä. Haaveri tapahtui, kun oltiin kaverin kanssa lenkillä metsässä. Kaverin nuori koira on tosi leikkisä ja yrittää saada Konnaa leikkimään joka käänteessä ja härkkii sitä. Konna aika hyvin ignooraa sen, mutta välillä menee hermo ja Konna murahtaa tuolle nuorelle koiralle. Tuli jälleen tilanne, jossa Konna murahti nuorelle koiralle ja sen jälkeen kaverin vanhempi koira iski suoraan Konnan etujalkaan kiinni. Meillä meni hetki kun juostiin paikalle ja saatiin koira irti Konnan jalasta. Konnan huuto oli aikamoinen ja se ei liikuttanut purtua jalkaa ollenkaan eikä varannut sille painoa, ajattelin jo että siinä on pahoja vammoja. Kannettiin kaverin kanssa Konnaa vuorotellen, koska se ei halunnut kävellä metsässä. Kävi muuten ihan salitreenistä, kun kantelee 33kg sylissä, hah. Käveltiin ison tien varteen ja kaveri juoksi omien koiriensa kanssa autoille ja tuli mun auton kanssa hakemaan meidät. Ajettiin Konnan kanssa saman tien eläinlääkäriin.

 

 

 

Eläinlääkärissä Konna nukutettiin ja jalka röntgen-kuvattiin. Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään poikkeamia eikä jänteetkään olleet vaurioituneet. Haavat tikattiin ja suojattiin. Pari viikkoa Konna on nyt ollut melkein täyslevossa. Muutama päivänä ollaan käyty pidemmillä lenkeillä, kun haavat on selkeästi olleet jo lähes ummessa. Tikit poistin perjantaina ja Konna vaikutti oikein tyytyväiseltä kun oli saanut ne pois.