Kulunut vuosi on sisältänyt iloja ja suruja, saavutuksia ja menetyksiä sekä uusia mahdollisuuksia ja yllätyksiä. Suru ja menetys koskee lähinnä Teuvoa, tuota ihanaa ilopilleriä, joka iloksemme oli osana meidän laumaa. Harmitus oli suuri, kun sen luovutus-päivä tuli eteen. Ilot ja saavutukset on liittyneet lähinnä treeneihin, kisoihin ja onnistumisiin. Uudet mahdollisuudet tarkoittaa uusia harrastuksia ja yllätys pitkään haaveissa ollutta IPO-tulosta!
Asetin meidän laumalle seuraavat tavoitteet vuosi sitten:
Niki:
Pysyä terveenä ja sutjakassa kunnossa!
Niki on pysynyt terveenä, mutta ei niin sutjakassa kunnossa ;) "Mummolassa" se on saanut vähän pyöreyttä, mutta onneksi vain vähän!
Nikin kanssa silloin tällöin tokoiltiin alkuvuodesta, mutta lähinnä omaksi iloksi. Kesällä se lähti meidän lomareissun ajaksi appivanhemmille hoitoon ja sille tielle se on jäänyt :) Niki viihtyy maaseudun rauhassa ainoana koirana, se saa paljon huomiota ja kirmailla vapaana. Muutamia kertoja käytiin sen kanssa aksailemassa tässä syksyllä ja on se vaan tykki koira siinä lajissa <3
Konna:
TK4, osallistuminen TOKO:n SM:iin ja RM:iin
Check! Tämän lisäksi osallistuttiin TOKOn piirinmestiksiin. Koko kauden suurin saavutus oli kuitenkin se kauan toivottu IP1-koulutustunnus.
Koko vuosi on mennyt Konnan kanssa vähän sillä mentaliteetillä että tehdäänkö vaiko eikö tehdä. Välillä rullaa ja välillä mennään päin seinää. Kun saavutettiin meidän varsinainen tavoite (TK4) tokossa, niin ajatus oli että se oli nyt tässä. Oli vaikea enää motivoida itseään treenaamaan, kun tavoitehan oli jo saavutettu. Mietin kuitenkin, että no josko vielä SM:iin mennään kattomaan ja sen jälkeen lopetetaan tokoilu. SM:stä jäi kuitenkin niin hyvä fiilis, että eihän sitä voinut siihen lopettaa :D niinpä ollaan nyt sitten tässä, lähdössä ensi vuonna Tsekkeihin kisaamaan. Aika jännää. Kesällä, kun motivaatio-ongelmat iski, aloin miettimään että tehtäiskö me jotain muuta välillä. Suunnittelin kansallisissa lajissa kilpailemista, mutta jotenkin se IPO veti puoleensa. Niinpä sitten aloitettiin purutreenit elo-syyskuun vaihteessa ja marraskuun alussa saatiin se tulos. Aika nopealla temmolla :D IPO-kokeen jälkeen mietin taas, että mitäs nyt sitten. Noh, minäpä ilmoitin Konnan sitten agility-ryhmään ja nyt ollaan muutama kuukausi aksailtu. Se vasta onkin jännää, etenkin tollasen Luppiksen kanssa, joka kaataa esteet mennessään, suoristaa kaikki putket ja puskee läpi ohjauksista. JEP JEP. Ehkä se siitä vielä joskus ;)
Teuvo:
BH-koe ja poliisikoirien käyttöönottokoe (ainakin yhdestä osa-alueesta) sekä siirtyminen poliisivahvuuteen.
Teuvo lähti jo "alaikäisenä" töihin, joten kokeet jäi sen kanssa vain haaveeksi. Mutta se tärkein saavutettiin; eli Teukka lähti opiskelemaan lisää poliisikoiran uraansa varten ihan mahtavalle ohjaajalle. Kuvien ja juttujen perusteella poika viihtyy uuden ohjaajansa kanssa loistavasti :)
Teuvon kanssa vietettiin yhteistä arkea kesäkuun loppupuolelle asti. Alkuvuosi treenattiin aika paljon, eri lajeja ja juttuja. Hauskinta oli ehkä purujen treenaaminen, paitsi siinä vaiheessa kun hallinta piti ottaa mukaan kuvioihin :D se oli haastavaa, mutta pitkän kaavan kautta sekin onnistui mallikkaasti. Henkilöetsintää ei päästy kunnolla treenaamaan, mutta muita juttuja kyllä. Kesäkuussa tulikin sitten tieto, että kentällä on koirapula; useammalta ohjaajalta oli mennyt koiria "hylkyyn" eli ne ei läpäisseet enää kaikkia tasokokeita. Niinpä tuli päätös, että Maanteiden Kuningas matkaa uudelle ohjaajalleen opiskelemaan lisää uutta virkaansa ja erikoistumistaan varten. Näinpä Teuvo lähti 10kk iässä uudelle ohjaajalle tulevaisuutenaan ruumiskoiran pesti :)
Tiia:
Tavoitteena pitää itsensä niin henkisesti kuin fyysisesti hyvässä kunnossa!
Henkinen puoli vähän kärsi ajoittain koira- ja ihmistreenin vähyydestä, samoin fyysinen puoli. Suurimmaksi osaksi vuosi sujui kuitenkin ilman suuria ahdistuksia :D
Kaiken kaikkiaan vuosi oli ihan onnistunut ja innolla odotan mitä seuraava vuosi tuo tullessaan :)
Mahtavaa Uutta Vuotta kaikille!
Tämän kuvan mukaisesti toivotetaan kaikille oikein rauhallista ja lahjarikasta Joulua. Nauttikaa perheen ja ystävien sekä karvakuonojen läheisyydestä <3
Näiden sanojen siivittämänä käytiin toissa viikolla Eevan kanssa treenaamassa Jessica Svanljungin valvovan silmän alla. Meidän suurin ongelma Konnan kanssa on kokonaisuudessa; välillä Konna saattaa kisoissa paineistua enkä tiedä mistä se johtuu tai miten sen saisi siellä kehässä vapautumaan. Tätä on tapahtunut muutamia kertoja, ei siis läheskään aina enkä ole osannut tehdä johtopäätöksiä, mikä sen aiheuttaa. Mutta treeneissä se todella harvoin saadaan esille, niin sen takia keskityttiin nyt vain keskustelemaan asiasta ja liikkeiden hiomiseen.
Treenin aiheet oli merkki, sivulletulo takaa kiertäen, hyppynouto sekä paikallaolo.
Merkki: Konna on alkanut merkillä valumaan, eli käännöksen ja pysäytyksen jälkeen siirtyy merkillä tosi sivuun (ohjaajasta katsottuna oikealle puolelle), yhdessä kokeessa toinen takajalka oli viivan päällä. Tätä lähdettiin ratkomaan niin, että saataisiin koira reagoimaan nopeammin pysäytys-käskyyn. Lähetin Konnan merkille ja kun huusin seis, tiputin pallon maahan niin, että siitä kuului selkeä ääni ja koira sai tulla palloon kiinni. Tässä pitää vaan olla tarkkana, ettei joka kerta palkkaa näin koska muuten se saattaa alkaa kääntyilemään ennen merkkiä. Eli vaihdellen palkkaustyyliä. Mutta saatiin tällä idealla monta onnistunutta toistoa!
Sivulletulo takaa kiertäen: Konna on siis aina ennen kisoissa (ja treeneissä tietty) tullut edestä sivulle. Mitä vanhemmaksi se tulee, niin sitä hankalempaa on saada se sivulletulo nopeaksi ja oikeaksi, meinaa aina jäädä vajaaksi. Päätin kiertää tämän ongelma opettamalla sen tulemaan takakautta sivulle :D Konna on siis osannu sen jo pidemmän aikaa, mutta nyt se pitää saada istutettua siihen kaavaan, että se ei enää tarjoa luoksetulon tai noudon jälkeen edestä sivulle siirtymistä vaan hoksaa, että käskyn tullen pitää kiertää takakautta. Se pitää saada kunnolla juurtumaan sen aivoihin, koska muuten se saattaa tarjota kisoissa sitä edestä siirtymistä vaikka treeneissä aina tehtäisikin takaa kiertämällä. Ongelma tässä on ollut se, että en saa Konna tulemaan kunnolla suoraan, vaan se jää vaanimaan palloa sekä namia. Nyt tehtiin sitten niin, että laitan namin mun vasemmalle puolelle yläviistoon noin puolen metrin päähän. Tämä helpottaa sitä, että koira tulisi suoraan eikä jäisi tekemään hiipimistä tai muuta jäkittämistä. Konnalla oli aluksi hankaluuksia keskittyä, kun nami oli maassa, mutta toistoilla ja avuilla saatiin se onnistumaan. Ja lopuksi teki sen ihan niinkuin kuuluikin :)
Hyppynouto: Ongelma on ollut siis palautusvauhti -> tulee ravilla. Kokeilimme tehdä hyppynoutoa kahdella hypyllä, siis niin että heitän kapulan kahden hypyn yli. Hypyt oli siis peräkkäin ja niiden etäisyys oli Konnalla ehkä noin pari-kolme metriä. Idea tässä on siis se, että koira joutuu palauttaessaankin keskittymään, eikä voi vaan löntystellä. Alkuun Konna oli ihmeissään ja nouti aika epävarmasti. Toisella kerralla se oikein kiihdytti mua kohti ja siitä tuli palkka. En muista onko se koskaan tullut noin hyvin kapulan kanssa takaisin hyppynoudossa, eli toimii :D
Paikallaolo: Lähes joka kokeessa meiltä on lähtenyt 2 pistettä siitä, että Konna nousee istumaan vasta toisella käskyllä. Se on todella turhauttavaa. Jos tässä jotain hyvää voi löytää, niin se tekee tuota samaa myös treeneissä, eli siihen pääsee helpommin puuttumaan. Olen yrittänyt vaikka mitä. Viimeisimpänä oon opettanut Konnan nousemaan maasta suoraan kengu-asentoon (eli siis istumaan tassut ylhäällä). Se tekee sen tosi innokkaasti ja hallitsee kroppansa hyvin, eli siitä ei ole kyse. Paikallaolossa Konna katsoo mua ja odottaa käskyä, kun annan käskyn, se nytkähtää ja ikäänkuin herää :D toisesta käskystä se sitten nousee hyvin sivulle. Konna siis täytyisi ikäänkuin saada jollain heräämään siitä paikallaolon aiheuttamasta horroksesta ennen kuin annan sille käskyn!! Päätettiin kokeilla sellasta, että kun palaan paikkiksissa koiran luo, heitän sille pallon ja vapautan sen. Tehtiin paikallaolot ja tein siinä näin. Konna oli ihan ihmeissään pallosta, eikä reagoinut siihen niin pallo osui sitä päähän :D Eli voisko sanoa, että tavoite saavutettu, saatiin se hereille!! Uskon vahvasti, että tämä toimii. Aika näyttää, olenko oikeassa. Tämä juttuhan vaatii melkoisen pitkäjänteistä treenaamista.
Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä mieli näistä treeneistä. Tästä suosta on vaan yksi suunta ja se on ylöspäin :) Mun suurin ongelma omasta mielestä on, että treenaan liikaa fiilis-pohjalla. Olen tosi huono tekemään suunnitelmia ja pohtimaan asioita syvällisemmin. Nyt teinkin sellaisen päätöksen, että en saa treenata tokoa ilman kirjallista treenisuunnitelmaa. Eli jos en ole ehtinyt suunnitella treenejä, niin kentälle ei ole asiaa. Ehkä tämä pistää ajatukset liikkeelle ja vähän enemmän suunnitelmallisuutta tähän hommaan ;)
