Eläinlääkärissä: korvatulehdus ja uintikielto

Sykkeelle oli varattu aika rokotuksille Juhannuksen jälkeiseksi maanantaiksi. Aamulla kattelin Sykkeen oikeaa korvaa, kun se punotti tosi paljon. Siellä näytti myös olevan nestettä ja se näytti märältä. Jonkin verran se ilmeisesti oli sitä myös raapinut, koska siellä näkyi pieni haavoja. Onneksi meillä oli ell-aika jo varattuna, niin ei tarvinnut erikseen lähteä viemään.

Ensin Syke sai rokotukset ja sen jälkeen eläinlääkäri tunnusteli vielä sitä hukassa olevaa pallia. Se kuulemma tuntui penisluun alla ja kuulemma on mahdollista, että se sieltä vielä tulisi (kun kyseessä on sellainen rotu/suku, missä hissikiveksiä on). En kuitenkaan laske sen varaan ja eletään sen mukaan, mitä meillä nyt on :) Harmittaahan se toki, jos joskus se valioituminen jää siitä kiinni, ettei päästä näyttelyihin (niin kuin Konnan kanssa). Mutta onneksi se ei harrastamista ja normaalia elämistä estä!

Sykkeen mielestä lääkepurkeilla voi ihan hyvin leikkiä!!

Seuraavaksi oli vuorossa korvien tarkastelu. Eläinlääkärin mukaan oikea korva näytti tulehtuneelta ja siitä otettiin vielä näytteet. Ja olihan siellä kokkibakteeri- ja hiivatulehdus. Korvakäytävä oli onneksi siisti, eli tulehdus ei ollut mennyt sinne. Saatiin Canofite-korvatipat laitettavaksi aamuin illoin kolmen viikon ajan ja vielä varmuuden vuoksi antibioottikuuriin resepti, mikäli pelkät tipat ei auta. Niin ja sen lisäksi vielä uintikieltoa heinäkuun loppuun asti :(

Tipat lähti onneksi hyvin vaikuttamaan, eikä tarvinnut hakea antibioottikuuria. Mulla ei ole vielä koskaan ollut noin kilttiä ja helppoa koiraa, mitä tulee hoitotoimenpiteisiin. Syke odottaa kiltisti, kun sille laitetaan korvatipat eikä venkoile vastaan. Ehkä sillä pyörii vain ne herkkupurkin koirankarkit mielessä ;)

Mökki-Juhannus

Päätin jo keväällä, että minähän en kaupungissa tänä vuonna Juhannusta vietä, joten piti keksiä jotain... Mökki oli se ykkösvaihtoehto, vaikka telttailuakin mietittiin. Päädyttiin sitten siihen mökkiin, koska tunnetusti juhannus-säät ei ole juhlijoita suosineet ja kuraisten koirien kanssa vesisateessa telttailu ei kuulostanut houkuttelevalta. Suurin osa mökeistä oli tietenkin jo varattu toukokuussa, mutta löydettiinpä me vielä meille soveltuva torppa Keski-Suomesta.

Torstaina iltapäivällä startattiin auto kohti Saarijärveä. Muutaman kerran pysähdyttiin, kerran kahville ja kerran syömään. Perille kun päästiin, sai koirat juoksennella pitkin mökin pihaa ja kyllä sitä intoa riittikin. Mökki oli kaksikerroksinen ja yläkertaan oli jyrkät ja korkea-askelmaiset portaat. Syke alkuun jännitti niitä ja kun sitä kantoi sylissä ne rappuset, niin se oli kuin lentoon lähdössä; kaikki jalat sojotti suorana eri suuntiin :D Muutaman kerran kokeilun jälkeen nekin rappuset kuljettiin ihan omin jaloin.

Konna päätti kahvi-tauon aikana, että hän haluaa matkustaa edessä!

Illansuussa saatiin lisää koiravahvistusta mökille, kun corgi-lapsukainen Lili omistajineen liittyi seuraamme. Lili on Sykkeelle ihan loistavaa leikkiseuraa, kun ne on suunnilleen saman kokoisia ja muutenkin niill synkkaa hyvin! Kaikkia kolmea ei voinut samaan aikaan pitää pihalla tai sitten Konnalla piti olla tekemistä ja pallo suussa. Konna kiihtyy aika reippaasti, jos se näkee muiden koirien leikkivän ja haukkuvan, ja sen seurauksena se yrittää mennä väliin ja lähtee jahtaamaan. Kun sille tyrkkää pallon suuhun, niin se pystyy aika hyvin keskittymään siihen ja antaa lapsikoirien olla rauhassa :D

Keskellä-ei-mitään mökkeilyssä on se hyvä puoli, että koirien voi antaa mennä ulos ja sisään ihan miten huvittaa. Tai siis VOISI, jos ei olisi satanut koko ajan vettä!! Suoraan mökin ulko-ovesta alkoi hiekka-tie ja vasta sen jälkeen nurmikko. Voitte siis vain kuvitella, miltä mökin eteinen näytti kahden ensimmäisen illan jälkeen kun kolme koiraa juoksee ulos ja sisään. Kovasti me koirien omistajat pyydettiin kaikkia mökkeilijöitä putsaamaan koirien jalkoja aina kun ne päästettiin sisään, mutta välillä tuo meinasi unohtua :P

Mökillä oli myös järvenranta ja laituri sekä ranta-sauna. Lauantaina oli aavistuksen parempi ilma, niin lähdettiin käymään pentujen kanssa rannassa. Sykkeellä oli hepuli menossa ja se kävi kastelemassa tassuja vedessä. Hepuli-tohinoissaan se sitten ravasi laiturille eikä tajunnut, että laituri loppuu ja HUPS, sinne pulahti. Uppeluksiin asti ja kun pinnalle pääsi niin kaamee räpiköinti ylöspäin! Nostin Sykkeen vedestä takaisin laiturille ja se juoksi täyttä vauhtia rantaan. Mietin mielessäni että VOI PASKA, nyt sille jää tästä joku kammo eikä se ui enää koskaan... Muutaman hepulikierroksen se teki rannalla ja sitten se juoksi takaisin laiturille. Eli ainakaan laiturista ei jäänyt mitään kammoja. Pienen leikittelyn jälkeen Syke tuli veteen jalkoja myöten niin että vatsa kastui, mutta ei sen pidemmälle. Päätin että se riittää meille toistaiseksi, katsotaan sitä uimista sitten vähän myöhemmin :)

Kyllä mökillä on ihanaa. Etenkin kun siellä on rentoa porukkaa ja koira-murut mukana <3 Pelailtiin vähän pelejä, urheiltiin, syötiin ja herkuteltiin, nukuttiin ja levättiin, saunottiin. Ihan huippua. Koirat sai temmeltää ja kirmailla pitkin mökkiteitä. Kyllä mä vielä joskus haluan oman mökin!

Suomi-matkaaja Syke

Mulla on sellainen työ, että välillä tulee reissailtua viikonloppuja ympäri Suomea. Onneksi työauto on sellainen, mihin saa koirat mukaan. Konna on jäänyt suosiolla kotiin, yhden koiran kanssa hotellissa ja kisapaikoilla on huomattavasti helpompaa. Etenkin kun matkaseuralainen on noin pieni ;)

Kesäkuussa tuli käytyä työn puolesta siis TOKO:n SM-kisoissa Tampereella, Agilityn SM-kisoissa Oulussa ja Agilityn MM-karsinnoissa Jyväskylässä. Tampereella yövyttiin kaverin luona kerrostalossa ja muissa kaupungeissa turvauduttiin hotelleihin.

Reissuissa oli mukana myös seuraa Sykkeelle; mun työkaverin malinois-nuorukainen Nasta ja hovawart-mummo Nitta. Nastan kanssa Syke pääsi purkamaan energiaa niin hotellihuoneessa kuin ulkona metsässäkin. Ensimmäiset yöt koirien ollessa samassa huoneessa oli vähän levotonta. Pennut oli molemmat omissa häkeissään, mutta kun ne näkivät toisensa niin olivat sitä mieltä että häkissä on äärimmäisen tylsää ja pitäisi päästä leikkimään. Muutaman yön jälkeen malttoivat kuitenkin nukkua sikeästi.

 

Matkaseurana Syke on ihan mahtava. Se nukkuu kaikki automatkat mukisematta (jopa Ouluun sen miljoona tuntia!!). Ja vaikka se olisi ollut lähes koko päivän autossa, niin se osaa silti senkin jälkeen rauhoittua tarpeen vaatiessa. Hyvänä esimerkkinä Oulun reissulla, kun aamulla startattiin ja illansuussa vasta oltiin perillä, niin kun Syke oli päässyt pienelle pissalenkille, se malttoi taas odotella autossa rauhallisena. Ihan huipputyyppi :)

Hotelleissa tuo pieni pusukone on kuin kotonaan. Hissit on kivoja ja niissä monesti intoudutaan leikkimään. Ensimmäisen kerran, kun kuljettiin liukkaita rappusia, ne oli vähän jännät. Mutta kun niitä sitten vaan kuljettiin eikä jääty liiaksi ihmettelemään niin eipä ne sitten enää kummallisia ollutkaan. Eniten jännitin hotelli-asumisessa sitä, pissaako Syke niille käytävien kokolattiamatoille :D Mutta ei kertaakaan tullut vahinkoa niille eikä minnekään muuallekaan. Muutamat ilopissat tuli hotellihuoneeseen, kun Sykerön päästi aamulla häkistä pois!

 

 

Kisapaikoilla on loistava mahdollisuus tutustuttaa pentu erilaisiin ääniin, koiriin, ihmisvilinään jne. Syke pystyy leikkimään innolla ja keskittymään ruokatottikseen, vaikka ihmisiä ja koiria pyörii ympärillä. Samoten se osaa ottaa lunkisti ja makoilla vaikka keskellä myyntikojua, jos mitään muuta ohjelmaa ei ole tiedossa. Väitän, että tämä on osittain näiden reissumatkojen ansiota :)

Monet ihmiset (etenkin kelpie-ihmiset ;)) tuli juttelemaan ja moikkaamaan pentua. Suurin osa oli samaa mieltä, että pentua kannattaa kuljettaa paljon mukana ja antaa sille paljon uusia kokemuksia. Mutta mahtuuhan mukaan myös niitä, jotka loivat murhaavia katseita kun rokottamattoman pennun kanssa liikkuu paikoissa, jossa on myös paljon vieraita koiria. "Minkä ikäinen se on!?" "Eli sitä ei ole vielä rokotettu?" kuulin muutaman suusta kärkkäästi. Mutta minä itse olen sitä mieltä, että paljon tärkeämpää on ne kokemukset kuin että pitää pentua omalla kotipihalla 4,5kk ikään asti tarttuvien tautien pelossa. Onhan siinä aina riski, että jotain tauteja saa, MUTTA niitä tauteja voi saada myös tutuilta koirilta tai omassa koti-ympäristössäkin. Maalaisjärjellä kun mennään, niin se riittää :)

Blogihiljaisuus, miksi?

Yksinkertaisesti siksi, koska ei ole ollut aikaa kirjoitella. Kesäkuussa oli reipas työputki, juhannuksena oltiin reissussa ja sitten taas alkoi uusi työputki. Ja sitten kun ei ole hetkeen kirjoitellut, niin alkaa olla niin paljon kirjoitettavaa ettei enää voi kirjoittaa lyhyesti :D Siksipä päätin tehdä meidän blogihiljaisuuden ajasta useamman päivityksen, niin ei tarvii kaikkia juttuja änkeä yhteen!

Syke on kasvanut hurjaa vauhtia, kohta se ei ole enää pentunen!! Mitä vanhempi siitä tulee, sitä enempi siitä tykkään <3 Konnan kanssa ne on ihan parhaita kavereita, möyhää ja nuhjuaa kotona ja nukkuu vierekkäin. Ne on niin liikkiksiä :)

 

Kuvat on toukokuulta, Syke on kasvanut näistä kuvista hurjasti!

Mummokoira vanhenee!

Pölkky-mummolla eli Nikillä oli synttärit 23.5 ja se täytti 9 vuotta. Mihin tää aika menee?
Justhan vasta hain sen Virolahdelta pienenä harmaana pallerona. Ja nyt se alkaa olemaan vanhuuden harmaa :D

 

Käytiin perjantaina kaikkien kolmen karvaisen kanssa eläinlääkärillä rokotuksilla. Nikillä oli mennyt rokotukset umpeen jo viime vuonna, se oli mennyt multa ihan ohi. Konnalla menee vasta ensi syksynä, mutta päätin rokottaa kaikki koirat nyt samalla kertaa!

 

Ensin pääsi Syke puntarin kautta eläinlääkärin vastaanotolle, painoa näytti olevan 8,3kg. Hissi-pöytä ei haitannut yhtään eikä paljon mikään muukaan. Ja oli niin siistiä, kun sai paljon herkkuja. Ja kun herkkujen tulo loppui, niin piti alkaa komentamaan lekuria, josko se vaikka antaisi lisää nameja ;) Sykeröltä tyhjennettiin myös anaalit, koska se on muutaman kerran vetänyt pyllyä maata pitkin ja välillä kakatessa se saa kummallisia "kohtauksia" eli juoksee karkuun ja välillä jopa vingahtelee. Kuulemma anaalit oli yllättävän täynnä ja se voi olla syy noihin oireisiin. Kummallista kyllä, että näin pienellä pennulla jo anaalit vaivaisi.

 

Seuraavaksi oli Nikin vuoro. Niin kuin aina, se sai kuonokopan päähänsä. Ihan vain varmuuden vuoksi ja kopan kanssa se on paljon rauhallisempi, kun siihen vieraat koskee. Viimeisenä oli Konnan vuoro.

 

Nikistä on löytynyt jo vaikka kuinka paljon punkkeja, joten hankin sille punkkikarkotteen. Päädyin Bravecto-tablettiin, koska siitä kuulin paljon hyvää. Konnalle ja Sykkeelle en ainakaan toistaiseksi aio antaa mitään karkotteita, koska Konnassa on muutenkin koko sen elämän aikana ollut vain muutama punkki.

Syke-videota

Tässä pieni videonpätkä yhdestä ilta-ruokailusta, kun Sykerö opetteli tarjoamaan juttuja :)

Tähän mennessä tuo pentu on ollut kaikkea mitä toivoinkin. Tykkään siitä niin hirveesti <3

Pieni kelpie isossa kaupungissa

Sunnuntaina Syke pääsi oikein "isolle kirkolle" mukaan, kun lähdettiin kannustamaan Kepoa Helsinki City Runiin (puolimaraton). Ihmisiä tapahtumassa oli mieletön määrä ja tottakai päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja nappasin pentusen mukaan. Rauhallisemmissa paikoissa Syke sai kävellä omin jaloin ja tutkia paikkoja, mutta vilkkaammissa paikoissa ja väen tungoksissa nostin sen tietysti syliin. Kovasti Sykkyrä sai lepposia katseita ja hymyä ihmisten naamoille :)

Kun oltiin saatettu Kepo starttiin, niin jäätiin katsomaan kun ihmisiä juoksee n. 6km kohdalla suurin piirtein samasta kohdasta takasinpäin. Siellä oli paljon ihmisiä, muita koiria, aikuisia, lapsia, busseja, ratikoita, pyöräilijöitä, rullalautailijoita ja skeittiparkki. Syke ei hetkahtanut mistään, on se vaan niin reipas pentu <3

Stadionin piha-alueellakin retuutteli hihnaa minkä kerkes eikä välittänyt ihmisvilinästä tuon taivaallista. Autoon kun päästiin, niin kyllä tuli uni nopeasti ;)

Elämä on ihmeellistä

Pentujen elämää on ihana seurata, koska ne kokevat ja näkevät paljon uusia ja ihmeellisiä asioita. Joitakin asioita vähän jännitetään ja joitakin ei tajuta pelätä ollenkaan. Välillä säikähdetään, mutta palaudutaan nopeasti ja mennään tutkimaan. Kaikkea pitää maistaa ja leluiksi kelpaa mitä kummallisemmatkin asiat.

 

Syke on päässyt vierailemaan tähän mennessä seuraaviin paikkoihin:
- eläinkaupat
- vieraat kodit
- erilaiset metsät
- agilitykisat
- eri treenihallit
- varastot
- kaupunki

 

Ollaan myös nähnyt aikuisia ja lapsia sekä eri rotuisia koiria. Ihmisiin Syke suhtautuu aika välinpitämättömästi. Jos joku sille lepertelee niin voi käydä moikkaamassa, mutta muuten antaa vieraiden ihmisten olla rauhassa. Tutuille sen sijaan kiemurrellaan ja pussaillaan sekä nyt uutena juttuna myös ilopissataan ;)

 

 

Vakuutus on jo hankittu, ihan vain varmuuden vuoksi. Onneksi pentu tuntuu olevan kohtuu järkevä menoissaan, että ei joudu pihalla koko ajan olemaan huolesta soikeena. Sisällä sen sijaan sohvalle ja sänkyyn hyppimiset välillä hirvittää ja onpa tuo pari kertaa juossut ihan kunnolla seinää tai kaappeja päin, kun on pitänyt just sillon katsoa taakseen! Sohvalle Syke jo pääsee, kun muistaa ponnistaa oikeasta paikasta. Voi Konna raukkaa, enää sielläkään ei saa olla rauhassa :D

Yöt sujuu jo kohtuullisen hyvin. Yöunille mennään ilta-kymmenen maissa ja aamulla neljän ja viiden välissä alkaa heräillä. Nyt meillä on opetus käynnissä, että vielä niin aikaisin ei sovi herätä vaan vasta kuuden maissa. Syke on hienosti oppinut jo pyytämään uloskin. Heti kun se menee istuskelemaan takaoven matolle tai etuoven eteen, niin tietää sillä olevan asiaa pihalle :)

Uusi aluevaltaus: Rally-toko

Kilpailuhenkisenä ihmisenä piti jotain kehittää, kun ei näillä näkymin enää kilpailla tokossa Konnan kanssa. Ilmoittauduin meidän seuran rally-toko-kurssille ihan mielenkiinnosta lajia kohtaan, kun en tiennyt siitä juuri mitään (en tosin paljon tiedä vieläkään). Päästiin tosin vain osallistumaan kolmelle kerralle, kun mulla oli päällekkäisiä menoja. Kerran käytiin myös kurssin jälkeen porukalla treenaamassa, kun kisat oli jo kiikarissa :)

 

Niinpä sitten korkattiin meidän rally-toko-ura eilen Lahdessa Kirsi Petäjän radalla. En tajunnut ottaa radasta kuvaa, joten siitä ei nyt ole muistoa. Eikä myöskään videota (ehkä onneksi)! Kävin ilmoittautumassa ja sen jälkeen hain Konnan sirunlukua ja mittausta varten. Koira autoon ja odottelemaan rataan tutustumista. Oli ihan hassu olo, kun ei tiennyt mistään mitään :D Katselin ratapiirrosta ja kävin sen mielessäni läpi. Huokasin myös, että onneksi ei ollut peruutusaskelia, koska ne on meille hankalia (siis Konna törmää niissä muhun, pitää opettaa väljemmäksi). Rataan tutustumisessa varmistin vielä muutaman seikan tuomarilta. Jäi hyvä fiilis, rata tuntui kivalta.

Mentiin Konnan kanssa halliin sisälle, kun meitä ennen oli varmaankin 6 koirakkoa. Tehtiin pieniä käännösharjotuksia ja maahanmenoja odotellessamme. Kun menin lähemmäksi kehää, sermin toisella puolella (parin metrin päässä koekehästä) oli agilitytreenit menossa. Ja kuten arvata saattaa, kun Konna kuuli ensimmäisen kerran "PUTKEEN PUTKEEN", niin kierrokset oli tapissa. PRKL!!! Siitä alkoi se louskutus, enkä meinannut saada sitä millään rauhoittumaan. Sitten olikin jo meidän vuoro mennä suorittamaan ja en saanut edes Konnaa seuraamaan (kulki vieressä, mutta kontaktista ei ollut tietoakaan). Koko meidän suorituksen ajan jouduin keskittymään siihen, ettei Konna lähde lapasesta :D Onneksi se oli hihnassa (vaikka tuskimpa se olis mihinkään sännännyt), niin tuli itselle rauhallisempi olo. Tein liikkeestä maahanmeno -kyltillä vahingossa maahan-kierrä koira -kyltin, kun olin niin hermostunut Konnan käytöksestä. Onneksi tajusin sentään uusia sen. Virhe tuli myös toisella kyltillä, mutta sitä en tajunnut uusia. Hihna kiristy myös muutamaan kertaan, joten siitä miinuksia. Kun päästiin maaliin, huokasin helpotuksesta. LUOJAN KIITOS se oli ohi!! Olin ihan varma ettei mitenkään voida saada hyväksyttyä tulosta.

Konna meni suorituksen jälkeen melkein heti autoon. Jossakin vaiheessa meidän pisteet oli ilmestyneet seinälle; 81 pistettä ja HYVÄKSYTTY TULOS! Huhhuh, miten se voi olla mahdollista. Se oli kamalaa :D Onneksi rally-tokossa ei koiran haukkumisella näemmä ole niin paljon merkitystä! Jäi kyllä tosi paha maku suuhun näistä karkeloista, mutta uudestaan se on silti mentävä kokeilemaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla suorituskehän vieressä ei tehdä samaan aikaan agilityä, ainakaan ihan noin lähellä.

Syke oli myös mukana reissussa ja Konnan suorituksen jälkeen pääsi myös totuttelemaan ihmis-ja koiravilinään ja halliin. Muutamat ihmiset kävi Sykeröä moikkaamassa, osa namien kanssa ja osa ilman. Hyvin meni ja kaikki sai silittää, osa sai myös pusuja! Kun suurin osa ihmisistä ja koirista oli lähtenyt, laskin Sykkeen maahan ja leikittiin vähän aikaa. Hirveä pärinä, räväkkää saalistusta lelun perään ja taistelua. Tykkään :)

Tosiaan kisoista mulla ei ole videota, mutta treeneistä löytyy yksi pätkä:

Pennun ensimmäinen viikko

Viikko yhteiseloa takana ja ollaan pennun kanssa tutustuttu toisiimme. Tällä hetkellä voin todeta, että onpas ihana pentu :) Hauska, leikkisä, itsenäinen, äänekäs ja syökin ihan hyvin! Pihalla Syke on melko rohkea; tutustuu uusiin paikkoihin innokkaasti ja tutkii ympäristöä. Kovia ja kummallisia ääniä (kuten lokkien kiljumista ja vihellystä) vähän jännitetään. Samoin vieraat ihmiset, etenkin miehet, oli alkuun jänniä. Mutta kun kaikkien uusien ihmisten kädestä sai herkkuja niin sen jälkeen nekin sai pusuja pikkuherralta. Tänään ensimmäistä kertaa Syke moikkasi vieraita ihmisiä (sekä miehen että naisen) ilolla ja innolla ilman nameja :)

 

 

Viikon aikana ollaan pääasiassa oltu kotona ja kotipihalla, totuteltu arkeen. Syke on ollut mulla töissä mukana joka päivä ja se onkin ihan mahtavaa, koska siellä on niin paljon uusia jänniä juttuja mitä tutkia sekä näkee paljon ihmisiä. Ollaan myös käyty tasapainoilemassa metsässä ja pienesti totuteltu olemaan remmissä.

Käytiin myös tiistaina treenihallilla ja alkuun oli hirveen jännää, kun siellä koirat haukkui. Hetken päästä se ei kuitenkaan enää haitannut vaan syötiin vieraiden kädestä nameja. Tehtiin pientä namihömppää ja sen jälkeen leikittiin. Olen kyllä super tyytyvänen siihen, miten hienosti Syke leikki mun kanssa täysin vieraassa paikassa muiden koirien läsnäollessa. Ihku tyyppi <3

Konna oli alkuun vähän jäykkis, mutta sekin on pikkuhiljaa lämmennyt uudelle tulokkaalle. Tällä hetkellä nuo kaksi leikkivät jo innoissaan, joskin niitä täytyy koko ajan vahtia kun kokoero on niin suuri. Ja Konnalla on sellainen kummallinen tapa leikkiä pentujen kanssa, että se yrittää aina mennä niiden päälle makaamaan ja tykkää kun pennut puree sitä :D Pari kertaa Konna on kunnolla rähähtänyt Sykerölle, kun pentunen on kävellyt röyhkeästi sen päällä Konnan nukkuessa tai napannut siitä liian lujaa kiinni. Tästä todisteena pennulla oli tukko vaaleaa karvaa suussa ;)

Tässä vielä Sykerön iltavilli-video, joka on muistaakseni kuvattu pennun toisena iltana kotona. Nykyään meno on vieläkin villimpää!

Pennulla on nimi, huh!

Meidän pennulla on nimi eikä se ole ollut meillä kuin kolme kokonaista päivää :D En olis uskonu, että pystyn näin nopeasti valkkaamaan kaikista niistä mahtavista nimistä. Mutta kyllä, pennullamme on nimi. Hän on Syke, tuttavallisemmin Sykerö <3

Pennun nimen keksiminen on kyllä todella haastavaa. Lähinnä siis sen takia, kun en osaa päättää. Aina jos tulee mieleen joku kiva koiran nimi, niin laitan sen heti ylös. Mulla on siis puhelimessa lista nimiä ja siinä on tällä hetkellä varmaankin yli 50 nimeä :D Osa niistä on toki selkeästi joko narttu- tai uros-nimiä, mutta on paljon myös sellaisia mitkä sopii kummallekin.

Tästä kyseisestä listasta silloin selailin myös Teuvon nimeä, mutta se tulikin sitten tämän kyseisen listan ulkopuolelta :) Samalla tavalla kuin Sykerön nimi, sitä ei ollut tällä listalla. Mutta se tuntui heti oikealta nimeltä tuolle veijarille!

Pentu on kotona!

 

Australiankelpie, uros

Maiskis Bintang

synt. 3.3.2015

Koiranet

 

isä: Meringa's Isengrim "Spajk"

emä: Maiskis Marunda "Cinta"

 

sisarukset:

uros Maiskis Basirong

uros Maiskis Bendang

narttu Maiskis Barunda

narttu Maiskis Bashira

narttu Maiskis Bismaru

 

Pitkäaikainen haave on toteutunut, kun kelpie muutti kotiin <3 Ja on pentua odotettukin, vihdoin se on kotona! Nyt alkaa se ihana pentuarki :)

 

Suurin kysymys tässä vaiheessa on nimi. Mikä sen nimi on?

Voitte vain kuvitella, että jos pähkäilen pentupantaakin enemmän kuin normaali-ihminen, niin mitä käy kutsumanimen kanssa :D JEP, liikaa kivoja nimiä eli en osaa päättää!! Voin jossakin vaiheessa laittaa listan nimistä, mitä olet pähkäillyt.

 

PS. Pentupannaksi on valikoitunut pöllöpanta ja pojan mukaan tietenkin sinisenä ;)

Miten voi pentupannan valinta olla niin vaikeaa?

Tunnustan, olen kaulapanta-friikki. Etenkin pentupanta-friikki. Maailmasta löytyy ihan liikaa ihania pantoja ja niistä pitäisi mukamas valita se YKSI panta, mitä aikoo pennulla käyttää. Mulla on ennestään useampi pentupanta, mutta eihän niitä voi uudella tulokkaalla käyttää. EEHEI, sille pitää saada oma, uusi panta :)

Se hyvä puoli pentupannoissa on, verrattuna aikuisten koirien pantoihin, että ne on paljon halvempia ;) eli niitä voi satsata useamman!
Tässä on joitakin ihania vaihtoehtoja, mitä meiltä löytyy myymälästä. Näistä todennäköisesti valitsen jonkun, MUTTA MINKÄ???

Nämä Pöllö-pannat on ehkä ykkös-suosikki:

 

 

 

 

Nämä ruudut on ihanan hempeitä:

 

 

 

Ja sitten ihan tavis-pantaa luun mallisella lukolla (ihanissa väreissä!):

 

 

 

Tämä voisi olla hyvä vaihtoehto sitten seuraavaksi kasvuajan pannaksi, eikö?

 

Meille tulee pentu!

Kyllä, aivan oikein. Meille tulee pentu. Australian kelpien pentu saapuu laumaan tällä viikolla <3 Tässäpä kuvia 6 viikkoisista riiviöistä: