Pekka:
Alkukertomus: Konna tuntuu olevan kuin viritetty viulun kieli välillä sekä treeneissä että kisoissa. Jälkimmäisessä lisäpotkua antaa vielä itse tilanne ja muut koirat/häiriöt, ne kiihdyttää entisestään. Se tuntuu ja näyttää siltä, että se ei tiedä mitä siltä halutaan ja hermostuu siitä. Tämä näkyy yleisenä häröilemisenä sekä haukkumisena, liikkeiden aikana ja joskus niiden välillä. Haluaisin apua siihen, että saadaan suoritukset onnistumaan "harmoniassa" ilman haukkumista ja keskittyneessä mielentilassa. Yksi ongelma on myös liikkeiden välit ja siirtymiset, joissa Konna liikkuu lähellä-käskyllä -> häröilee myös siinä.
Alkuun Pekka käski ottaa koiran sivulle, palkkaamaan sen liikkurin kiitos-käskyn jälkeen ensin suullisesti ja sen jälkeen pallolla. Suullisen kehun aikana Konna käänteli päätään ja ilme oli innostunut -> odotti pallopalkkaa. Pekka sanoi, että tämä on juuri yksi ongelma; Konna odottaa saavansa pallon palkaksi eikä palkkaudu sosiaalisesti (laumavietillä).
Mulla on ollut Konnalle ainoastaan yksi vapautus-käsky, "JES". Pekan mukaan tämä on se suurin ongelma; kun Konna kuulee sanan "JES" (oli tilanne mikä hyvänsä), se odottaa saavansa pallon palkaksi (tai namin, mutta enemmän sitä on palkattu pallolla ja sen odotusarvo on suurempi). Kun sanon tämän "JESsin" ilman pallopalkkaa, koira turhautuu. Kun tämä toistuu useamman kerran, alkaa kattilassa kiehua ja höyryt tulee ulos. Pekka ehdotti, että ottaisin toisen, neutraalimman vapautus-käskyn, jonka voin antaa Konnalle, kun odotettavissa ei ole palloa (esim. treeneissä tai kisoissa liikkeen jälkeen, ennen kuin siirrytään seuraavan liikkeen aloituspaikalle). Vapaa-käskyä olen joskus käyttänyt, joten sillä voi myös jo olla odotusarvo. Päätin ottaa sanan "WAU" toiseksi vapautuskäskyksi.
Liikkeiden välit ja siirtymiset Konna kulkee lähellä-käskyllä. Pekka kysyi, missä olen käskyn opettanut koiralle ja kuinka usein olen siitä palkannut. Nooh, käsky on opetettu "arkihallinnalla" lenkin yhteydessä eikä siitä juuri koskaan ole siellä palkattu, se on siis koiralle tylsää eli mielentila on ns. alhaalla. Kaikki muu mitä treeneissä/kisoissa tapahtuu, on taas tosi siistiä, koska niistä on palkattu. Eli siis kun tehdään esim. seuraamista, koira on innostunut ja vire on korkeella. Liikkeen jälkeen siirrytään toiseen paikkaan lähellä-käskyllä ja vire on alhaalla. Sitten tehdään vaikka ruutu ja taas vire nousee. Tämä sahaaminen alhaalta ylös vireen kanssa tuottaa koiralle myös turhautumista. Ideaalia olisi, jos sen saisi pidettyä koko ajan samassa linjassa, ilman näitä aaltomaisia vaihteluita. Neuvoksi saatiin, että lähellä-käskystä pitää tehdä yhtä kivaa, kuin mistä tahansa muustakin liikkeestä tai tempusta. Eli kisamaisissa treeneissä paljon palkkausta siirtymistä, ei liikkeiden jälkeen.
Laumavietin / sosiaalisen palkan (miten asian nyt haluaakaan ilmaista) hyödyntämiseen ja harjoitteluun saatiin ohjeeksi opetella jonkin temppu. Joku sellainen temppu, mitä koira ei vielä osaa ja se opetetaan täysin ilman nameja ja leluja, pelkästään laumaviettiä hyväksi käyttäen. Esimerkkinä koira opetetaan menemään puistossa penkille istumaan ja sitä pelkästään kehutaan ja rapsutetaan, kun se tekee oikein. Pikkuhiljaa sitä lähetetään kauempaa penkille. Lopputulema on se, että penkin nähtyään ja käskyn kuultuaan se juoksee täysiä penkille istumaan ja heiluttaa siellä häntää odottaen omistajan kehua ja hyväksyntää. Kun koira on oppinut palkkautumaan laumavietillä, niin sen on helpompi palkkautua sillä myös siellä treeneissä ja kisoissa. Vielä en ole keksinyt mikä tämä temppu voisi meillä olla, mutta ehdottomasti aion tätäkin kokeilla.
Riitta:
Alkukertomus: Konna paineistuu koko zeta-liikkeestä, enkä tiedä mistä se johtuu. Se on tosi epävarma ja kokee tekevänsä väärin vaikka olisi tehnyt liikkeet ihan oikein. Koskaan en ole sitä kovemmin torunut tässä liikkeessä, todennut sille vain "oho", kun se on tehnyt väärin.
Tehtiin liike kisanomaisesti ja se meni loistavasti :D Tää on niin tätä, kun jotain ongelmaa haluaisi näyttää, niin se ei toteudu. Konnalla oli hyvä ilme ja se keskittyi kuuntelemaan käskyjä. Yksi vinkki oli, että tekee säännöllisesti jäävissä myös pentuharjoituksia; eli koira tulee mukana kun itse peruutetaan ja innostetaan koiraa ja siitä käsketään se eri asentoihin. Meille tämä on huono juttu, koska näissä yleensä Konna innostuu ja alkaa haukkumaan... Yksi vaihtoehto oli myös kokeilla etu/takapalkkaa, eli että palkka on merkkien takana joko edessä tai takaa tai jopa molemmissa. Koira ei koskaan tiedä milloin se pääsee palkalle ja mille palkalle. Tätä ei kokeiltu, mutta sitä tuumailtiin. Sitten kun juteltiin ja kerroin, että me ollaan lähdössä Konnan kanssa sinne Tsekkeihin toukokuussa, niin Riitta ehdotti pieniä apuja koiralle, jotta sen saa varmemmaksi nopeammalla aikataululla. Eli että esimerkiksi istuminen tapahtuu aina vasemmalla jalalla ja istuminen oikealla jalalla (puhutaan siis ohjaajan jaloista!!). Tämä on sellainen apu, mitä voi kisoissa ihan hyvin käyttää, joten siitä kätevä. Tätä täytyy nyt oikeasti miettiä, voisi toimia meillä.
Samalla pohdittiin sitä, miten puuttua siihen, jos koira tekee väärän liikkeen. Onko Konnalle parempi vaihtoehto, että ei reagoi väärään liikkeeseen vaan ottaa vain uudelleen. Vai onko parempi, että huomauttaa väärästä ja ottaa sitten uudestaan? Tätä jäin pohtimaan ja sanoin, että Konna paineistuu välillä myös siitä mun "oho" sanasta. Neuvoksi sain, että opettaa sille oikean reagoimisen tähän "oho" -sanaan jossain neutraalimmassa ympäristössä ihan eri tempulla. Eli vaikka tassun antaminen tai mikä tahansa, niin kun koira tekee väärin siitä seuraa "oho". Konnalle pitää saada oikea reaktio siihen "oho"-sanaan, se ei saa kokea sitä pelkästään negatiivisena.
Mietittiin myös sitä, että jos kuuluisi vaikkapa istu ja Konna jää seisomaan, niin käskenkö sen uudestaan istumaan vai otanko kokonaan uudestaan? Tultiin siihen lopputulokseen, että Konnan kanssa olisi ehkä parempi ottaa kokonaan uudestaan. Se vaikutti siltä, että siitä uudesta käskystä ei ollut mitään hyötyä, ei se siitä mitään oppinut. Ja kisoissa en kuitenkaan lähtis sitä korjaamaan, vaikka näkisin että tekee väärän liikkeen, niin mitä ideaa tehdä se sitten treeneissä? No point.
Puhuttiin myös sivupalkasta tässä liikkeessä, että se voisi toimia. Siitä innostuneena kysyin Riitan mielipidettä siihen, että olisiko järkevää käyttää Konnalla kehän ulkopuolista palkkaa (eli että palkka jää aina kehän reunalle). Saattaisi olla hyvä idea, osan koirista saa sillä tavoin keskittymään paljon paremmin ja vähemmän reagoimaan häiriöihin. Konnan kanssa ei olla koskaan käytetty tällaista palkkaustapaa. Kerran kokeili tätä ruokakupilla, jätin ruokakupin kehän reunalle ja tehtiin seuraamista. Konna oli tosi keskittynyt kyllä, mutta sen seuraaminen näytti kamalalta (se hiipi ja häntä oli ihan alhaalla, kun se vain odotti pääsyä kupille) :D Riitta sanoi, että meneehän tässäkin tavassa aikaa, kun sen ajaa koiralle sisään. Ja ideana on se, että koira pääsee kupille/lelulle vasta siinä vaiheessa, kun se on mun mielestä tosi hyvä. Eli alussa voi mennä montakin treeniä niin, että koira ei pääse kupille/lelulle ollenkaan (Konnan tapauksessa menis varmaan kauan!). Sellaisille koirille, jotka kovasti odottavat palkkaa ohjaajalta ja jopa vaativat sitä, niin tämä voi toimia tosi hyvin. Jätämme tämänkin asian hautumaan, olisi tätäkin tosiaan kiva kokeilla. Jos ei nyt, niin sitten kun toko-ura on ohi :)
Kaiken kaikkiaan loistava koulutus, mistä jäi paljon mietittävää ja etenkin treenattavaa :) Suosittelen tätä kouluttaja-paria, he ovat todella päteviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti