Hyvästi MM-kisat

Niin siinä sitten kävi, että me jäädään Konnan kanssa pois FMBB MM-joukkueesta ja avataan ovet varakoirakolle. Päätös oli tehtävä ja mulla ei oikein ollut muita vaihtoehtoja, koska Konna edelleen ontui alkuviikosta ja oli sitten taas kipulääkekuurilla... Voin kertoa, että tappi on otsassa ja ottaa aivoon. Mutta tällaista se harrastaminen on, koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Ja kuitenkin mulle tärkeintä on saada Konna kuntoon.

Olen aloittanut syöttämään Konnalle Cartivet-jauhetta ajatellen niitä varpaiden niveliä ja tietysti myös muuta kroppaa siinä sivussa.

 

 

Konna alkaa jo olemaan välillä pain in the ass :D Koko ajan se olis lähdössä jonnekin ja kantelee leluja ja sen kanssa pitäis pelailla ja rapsuttaa. Sillä on TYLSÄÄ!!! Ollaan me pieniä aivotoiminta-juttuja tehty, mutta selkeästi eniten se kaipaa pihalla kirmailua ja koirakavereita. Onneksi tähän koirakaveri-asiaan on pian tulossa muutos ;) Siitä lisää myöhemmin, pidetään teitä vielä vähän jännityksessä!

Ontumisen syy selvisi...

Niin kuin aiemmin jo kirjoitin täällä blogissa, niin Konna on ollut treenitauolla oikean etujalan ontumisen takia. Se on ontunut sitä aina välillä, ei joka päivä eikä aina samoissa tilanteissa vaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja ontuminen ei ilmene epäpuhtaina liikkeinä vaan Konna nostaa oikean etujalan ihan kokonaan ilmaan, eikä halua astua sille. Koska ontumista oli ilmennyt jo niin pitkän aikaa, halusin selvittää mistä se johtuu.

Konnan luottofyssari Riina (Eläinfysioterapeutti Riina Kellman) kävi käsittelemässä sen toissaviikon maanantaina. Ontumisesta johtuen vasemman puolen lapa ja sen alue oli ihan jumissa. Samoin etuosa ja kaulan/niskan alue oli jumissa. Kun Riina kävi oikean etujalan läpi, Konna reagoi sekä ranteen liikutteluun että varpaiden tutkimiseen. Riina havaitsi myös, että varpaat ovat todella löysät ja liikkuu epänormaalin paljon. Myös yksi oikean etutassun varvas oli selkeästi paksuuntunut.

Koska mitään selkeätä syytä ontumiselle ei löytynyt, päätin varata ajan Lotta Axelssonille Mevettiin. Saatiin aika onneksi jo saman viikon torstaille, niin ei tarvinnut kovin montaa päivää elää jännityksessä! Mevetissä hetken aikaa odoteltuamme Lotta otti meidät vastaan.

Ensin kävelyttelin Konnaa käytävällä, siinä ontumista ei ilmennyt (niin kuin ei yleensäkään tällaisissa tilanteissa). Sen jälkeen hyppäytin Konnan pöydälle ja siinä Lotta kyseli ontumisen ilmentymistä ja muita tietoja. Hetken jalkoja väänneltyään hän totesi, että oikean etujalan varpaat ovat ojentuneet ja koukistajajänteet venyneet. Tässä vielä potilaskertomus:

"Konna ontuu ajoittain oej. Aivan satunnaisesti. Joskus kuopimisen jälkeen, joskus vaan iltapissalla. Varsinaista levon jälkeistä ontumaa ei ilmene. Vastaanotolla ei onnu. Palpatorisesti ja taivutteussa todetaan, että oik etujalan varpaat ovat ojentuneet. Koukistajajänteiden venyminen. Ojentuvat aivan suoriksi kun nostaa vas etujalan pois käytöstä. 4. varpaan ph 1-2 nivel vähän paksu. Röntgenologisesti samainen nivel sidekudoslis., mutta ei nivelrikkoja.

Ontumisen yhteydessä Rimadyl kipulääkitys 100mg: 1 tabl. päivssä 3-5 vrk ajan.
On mahdollista, että vas koukistajatkin venyvät ajan mittaan.
Alastuleva hyppy on suurin rasite."

Kun Konna oli kuvattu, niin juttelin siinä sitten vielä Lotan kanssa. Kyselin tämän vaikutuksesta harrastuksiin ja ihan yleisestikin. Harrastaa saa ihan normaalisti, mikäli ei onnu. Agilityn suositteli jättämään pois. Jos ontuu, niin sitten lepoa ja kipulääkettä (tämähän toki vaikuttaa kisaamiseen, kun on ne varoajat). Harrastuksissa voi ilmetä jossain vaiheessa haluttomuutta hyppäämiseen, koska se voi tuntua ikävältä, samoin muut hyppäämiset (autoon ja sieltä pois jne.). Vasemman etujalan koukistajatkin oli vähän venyneet, mutta ei selkeästi yhtä pahasti kuin oikean. Ja nivelrikkoa voi muodostua herkemmin noihin etujalkoihin, juurikin näiden jänteiden venymisen takia kun varpaat ei pysy normaalisti "koossa".

Kumma juttu, että on vaivainen jos makoilee miten sattuu!!

Miten tämä nyt sitten vaikuttaa meidän elämään? Noh, Konna on nyt vieläkin ontunut, joten treenitauko on jatkunut. Ollaan myös tehty normaalia lyhempiä lenkkejä eikä Konna juurikaan ole päässyt vapaana kirmailemaan. Katsotaan sitten, kun tuo ontuminen helpottaa ja lisätään lenkkeilyä (etenkin vapaana), niin vaikuttaako miten. Aika näyttää.

Nyt on siis myös vaaka-laudalla meidän osallistuminen niihin belgien MM-kisoihin, nehän on toukokuun alussa ja ei hyvältä tällä hetkellä näytä. Tämän viikon aikana mun pitäisi tehdä päätös lähdetäänkö sinne vai ei, jotta mahdollinen varakoirakko ehtii valmistautua matkaan! Mietintämyssy on nyt siis syvällä päässä...

Ikävä. Teuvo-ikävä.

 

Kun hain Teuvon kasvattajaltaan 14.9.2013, en osannut kuvitella kuinka paljon siihen tulisin kiintymään. Alusta asti päätin ajatella aina, että "se ei ole mun koira, mä en tee sitä koskevia päätöksiä". Pennulle ei ollut nimeä varmaan ensimmäiseen kahteen viikkoon, koska en osannut päättää mikä sen kutsumanimeksi tulisi. Vaihtoehtoja oli monia, mutta kepon ehdotuksesta tuli pennusta sitten pitkän harkinnan jälkeen Teuvo. Toinen ehdoton nimisuosikki oli Tippa, siitä olisi saanut väännettyä kaikkea hauskaa; Ei Tippa tapa; Yksi Tippa riittää; ja kun se olisi lähtenyt maailmalle niin olisi voinut sanoa, että meidän perheessä vietetään nyt Tipatonta elämää :D Halusin kuitenkin jatkaa tätä projektien nimi-teemaa miesten nimillä, ensin oli Karpo (tykkäsin tästä nimestä tosi paljon) ja toinen olis Teuvo.

Teuvon pentuaikana ajattelin monesti, että onneks tämä ei ole mun oma koira :D Se pikkupentuna jännitti pihalla kaikenlaista; linnut oli tosi jänniä, kaikki äänet ja tuulen ujellus oli tosi jänniä, bussit ja autot oli jänniä. Pihalla pissaaminen vei aina oman aikansa, kun piti olla ideaalit olosuhteet eikä saanut kuulua mitään ääniä, että malttoi käydä pissalla! Konnan kanssa pentuna ei ollut mitään tällaisia ongelmia, se kulki joka paikkaan rohkeasti ja häntä pystyssä! Muistan kun Teuvo varmaan 10 viikkoisena "makkararuudusta" juoksi auton alle piiloon, kun se kuuli traktorin äänen läheltä. Ajattelin silloin, että TÄSTÄKÖ pitäisi tulla POLIISIKOIRA???

Kyllä se poikanen pikkuhiljaa siitä kasvoi, enemmän henkisesti kuin fyysisesti! Käytiin tosi paljon erilaisissa paikoissa ja alustoilla, moikattiin ihmisiä ja koiria. Se oli mulla useasti mukana töissä ja pääsi ruokatunneilla tottistelemaan tai etsintöjä tekemään. Hommia tehdessään Teuvo ei juurikaan häiriöihin reagoinut ja sen kanssa ihan pienestä asti tottisteltiinkin kovissa häiriöissä (muiden koirien tehdessä vieressä, parkkipaikoilla, Itäkeskuksessa jne.).

 

Luonteeltaan Teuvo oli avoin ja kohtuullisen välinpitämätön, sekä ihmisiä että koiria kohtaan. Meillä kotona kyllä moikkaili vieraat, mutta muualla ei juurikaan välittänyt. Tutuille se oli kuin mikäkin noutaja; korvat luimussa ja häntä vispaten vinkui :) Toisten koirien kanssa sitä pystyi helposti pitämään vapaana, se keskittyi omiin juttuihinsa paitsi jos oli saman ikäistä leikkiseuraa. Teuvo oli ohjaajaa kohtaan pehmeä eli sille ei samasta asiasta tarvinnut montaa kertaa huomauttaa. Sanoisin, että se oli kiltti. Jos se teki jotain tyhmää ja sitä kielsi, meni korvat taakse ja oltiin mielin kielin ;) Näin ollen se oli kohtuu helppo kouluttaa. Toki kun treeneissä vanhempana kierrokset nousi, niin ei myöskään kaikki mennyt niin helposti jakeluun!

Ruokahalu Teuvolla oli pennusta lähtien valtava. Se ahmi ruokansa kupista ja alkuun oli vähän hankaluuksia saada se syömään kädestä kun sen mielestä se ruoka kuului syödä siltä kupista (jos siis kuppi pöydällä ja ruokaa mun kädessä) :D Se jaksoi syödä kaikenmoisia luita ja läpikaluttuja lumpioita innolla ja missä tahansa. Keskellä koira- ja ihmisvilinää se ei kuullut eikä nähnyt mitään, jos se sai vaikkapa possunkorvan!

Teuvo kärsi todella voimakkaan allergisen reaktion noin 11 viikkoisena Axilur-matolääkkeestä ja reaktio kesti useamman viikon. Tästä syystä rokotusten antokin viivästyi, kun ei niitä voinut antaa ennen kuin reaktio oli saatu laantumaan. Puolivuotiaana Teukka kuvattiin, koska se ontui tosi paljon etujalkojaan. Kuvissa kaikki näytti kuitenkin normaalilta. Muuten Teuvo oli tosi terve ja sillä oli tosi hyvä vatsa; sille pystyi syöttämään mitä vain herkkuja ja raakajuttuja ilman vatsaongelmia tai kutinoita. Teuvo oli myös luustoltaan työkykyinen, kun se nyt aikuisena kuvattiin; lonkat B/B ja kyynärät 1/0. JESS!

 

 

Uskon, että Teuvo oli sellainen "Once in a lifetime" -koira. Olisin ehdottomasti sen itselläni halunnut pitää, mikäli se ei olisi mennyt töihin. Riippuu toki mistä syystä se olisi hylätty työkoiran pestistä. Se ilostutti meidän elämää ainaisella positiivisuudellaan ja hauskuudellaan, ei sille koskaan voinut olla vihainen :D Vaikkakin se tuhosi kaikki ne lukuisat alustat, joita sen häkissä on ollut. Se tuhosi myös kaikki meidän sohvatyynyt ja sängyn koristetyynyt. Se jahtasi pihalla pikkulintuja ja lentäviä lehtiä, koska se oli sen mielestä niin sairaan kivaa!

"Sä olet ainutlaatuinen,

 mitä vastaan tuleekaan,

 toista sua ei milloinkaan."

PentuKUUME!

Täällä ilmoittautuu yksi naishenkilö, jolla on JÄÄTÄVÄ pentukuume!!! Tämä alkaa olla jo stressaavaa tämä kuumeilu :D

En ajatellut, että pennun hankinnan suunnittelu voi olla näin aikaa vievää ja stressaavaa, hah! Ystävälleni tuli pentu "sattumalta", joten hän ei joutunut kärsimään odotuksen tuskasta. Välillä tuntuu, että tuo olisi paras vaihtoehto. Tässä mietiskelyssä ja odottelussa menee yöunet ja kaikki vapaa-aika! Viimeisten viikkojen aikana oon käyttänyt lukemattomia tunteja tutustumalla näihin muutamiin rotuvaihtoehtoihin ja pentuevaihtoehtoihin. Hieman viisaampi toivottavasti olen, mutta edelleenkään ei ole mitään konkreettista, että mikä pentu tulee, mistä ja milloin!

Etenkin nyt, kun Konna on saikulla, niin olis huippua jos olis se toinen koira. Konnalla siis on esiintynyt ontumista parin viikon verran satunnaisesti ja viime viikolla se ontui enemmän niin päätin pitää sitä levossa. Veikkaus on, että oikeassa jalassa saattaa olla jokin venähdys. Konna siis nostaa välillä jalan kokonaan ylös eikä halua astua sille. Hetken aikaa se sitä ontuilee ja sitten kävelee taas sillä jalalla. Katsotaan, jos tämä lepo ja treenittömyys auttaisi. Jos ei, niin sitten tutkitaan.

Olen myös fiilistellyt Konnan pentukuvilla, pennut on niiiiiiiin ihania <3

Kuvat © Heli L.

Agilityohjaajien 30day fitness challenge

Vähän Matti Myöhäisenä aloitin vihdoin tuon Agilityohjaajien 30day fitness challengen viime viikon tiistaina. Tänään on siis Day 7 eli tiedossa olisi:

105 kyykkyä
40 askelkyykkyä
90 vatsarutistusta
17 punnerrusta
50 heilautusta

Ihan hauska tällainen haaste, vaikka kyllä vähän hirvittää katsoa, mitä haasteen viimeinen päivä pitää sisällään ;)

Tässä vielä kuvana, mitä tämä haaste pitää sisällään:

 

Onko muita, jotka ovat lähteneet tähän mukaan? :)