Entä jos ei kiinnostakaan tehdä sitä, mistä on ennen saanut kiksejä? Onko pakko tehdä jotain vain tavan vuoksi, vaikka se ei olisi enää hauskaa? Onko sallittua muuttaa kaavaa ja tehdäkin jotain muuta välillä?
Mä olen ihminen, joka on tapojensa orja. Mä myös teen joko täysillä tai en ollenkaan. En osaa tehdä jotain vähän tai sinnepäin. Mä myös usein teen jotain saavuttaakseni jotain muuta. Noh, nyt olen tullut vaihteeksi siihen pisteeseen, kun ei vaan jaksa toistaa samaa. Ei kiinnosta. Turhauttaa.
Uskon tämän olevan melkoisen suora seuraus tuosta Konnan ontumisesta/sairaslomasta ja siitä meidän poisjäännistä FMBB-joukkueesta. Ennen kuin Konna alkoi oirehtimaan, mulla oli kova hinku ja tarve saada meidän yhteistyö toimimaan tokossa ja saada se harmonia ja varmuus siihen suorittamiseen, silmällä pitäen Tsekin kisoja. Kun Konna sitten alkoi ontumaan, alkoi mulla pikkuhiljaa treenihalut hiipumaan. En uskaltanut revitellä sen kanssa, heittää palloa, edes lähettää merkille, ruutuun tai ohjattuun noutoon. Sitä alkoi treenaaman sillain vasemmalla kädellä. Sitten soimasi itseään koko ajan, että kun PITÄIS treenata ja PITÄIS sitä ja tätä. Mutta järki sanoi, että ei, ei ja EI.
Hankalinta oli vielä silloin, kun en tiennyt mikä Konnaa vaivasi. Kuulin monilta, että mä olen luulosairas, että ei sillä koiralla mitään vikana ole. Sain kuitenkin myös hyviä neuvoja, kuten LUOTA ITSEESI ja että omistaja tuntee koiransa parhaiten. Päätin sitten olla treenaamatta, koska se ei tuntunut oikealta.
Nyt Konna alkaa pikkuhiljaa olemaan taas kunnossa, se on muutaman kerran päässyt vapaana juoksemaan pieniä pätkiä. Toistaiseksi ei ole ontumista ilmennyt, mutta mitään nopeita spurtteja, loikkia tai pallon perään säntäämistä ei ole ollut, nehän se pahin juttu oli. Edetään rauhassa, pikkuhiljaa hyvä tulee.
Tällä hetkellä päällimmäinen ajatus on, että ei kiinnosta treenata. Into on hukassa eikä huvita. Osaksi varmaankin sen takia, että ei ole tällä hetkellä tavoitteita. Tai ainakaan sellaisia realistisia, mitä uskaltaisi asettaa kun ei tiedä, tuleeko niitä ontumisia vielä. Mä olen sellainen treenaaja, että asetan ensin tavoitteen ja alan sitten treenaamaan kohti päämäärää. En vaan voi sille mitään, mutta niin mun aivot toimii :D
Jotta tämä nyt ei menisi ihan synkistelyksi, niin laitetaan tähän loppuun vielä ehdottomasti suloisin synttärikortti, jonka sain tuossa toissaviikolla <3
