Saksanpaimenkoira uros
Chrust
"Karpo"
s. 12.12.2008
vieraili laumassa 7.11.2009-26.4.2010
silloinen omistaja: Poliisikoiralaitos
Karpo tuli mulle koulun kautta projektikoiraksi 11-kuukauden ikäisenä. Karpo oli elänyt siihen asti tarhassa eikä se oikeasti osannut _mitään_. Se ei osannut syödä ruokaa kädestä eikä maasta, ei siis mistään muualta kuin kupista. Meidän yhteinen taival alkoi siis opetellessa syömään ja sisäsiistiksi. Karpon heikko kohta oli rappuset ja erilaiset pinnat, niistä selviytymistä opeteltiin kovasti. Sen lisäksi opeteltiin tottista, esine-etsintää, henkilöetsintää ja suojelua. Karpon kanssa treenaaminen oli yhtä juhlaa, se oli aivan täpinöissään koko ajan ja teki mitä vain saadakseen pallon. Tällä ominaisuudella oli tosin myös varjopuolensa, koska Karposta ei löytynyt OFF-nappulaa, tai ainakaan mä en onnistunut sitä löytämään. Kotonakin siis piti koko ajan touhottaa jotain, leluja ei voinut pitää esillä, koska muuten niillä leikittiin koko ajan. Työmoottoria siis pojasta löytyi :)
Karpo oli sillä tavalla sosiaalinen, että meillä kotona sai vieraat sitä silitellä. Joskin sillä oli aika vahva taipumus dominoida vieraita. Mutta esimerkiksi tarhassa ollessaan olisi voinut jäykistellä vieraille, samoin jos kotiin olisi tullut vieraita ihmisiä ilman omaa väkeä. Lenkilläkin välillä kummallisesti käyttäytyvät ihmiset sai sen selkeästi varpailleen ja niskakarvat pystyyn.
Konnan kanssa Karpo ei oikein tullut toimeen. Se ärsytti ja näykki Konnaa, kunnes Konnalla meni hermot ja sota oli valmis. Oli ne sitten sisällä tai ulkona. Remmilenkit sujui hyvin, mutta muuten ne ei olleetkaan tekemisissä. Lähtiessään Karpo oli lähes BH-koevalmis, liikkui erilaisilla pinnoilla ja rappusissa, ilmaisi ukkoja ja suoriutui esine-etsinnästä kohtalaisen hyvin sekä oli hyvin uskottava puruissa!
Valitettavasti Karposta ei kuitenkaan tullut virkakoiraa, vaan se lähti kohti uusia seikkailuja uuden siviiliomistajan kanssa!
