Palikka

Belgianpaimenkoira Malinois uros
Tämä on Corvette
"Konna"
s. 24.6.2008

TOKO: TK1, TK2, TK3, TK4 = varjoTVA
PK: BH, IP1
Muut: AD

"HALINOIS"

Konna saapuminen meille oli monen sattuman summa. Olin työssäoppimassa Konnan kasvattajalla ja hoidin näitä C-pentusia suunnilleen 3-viikkoisista 6-viikkoisiksi. Konnan emä Rani oli jo aiemmin vienyt mun sydämen, mistä johtuen olin tehnyt narttupentuvarauksen Ranin seuraavaan pentueeseen (joka oli tarkoitus toteuttaa seuraavana kesänä eli vuoden päästä näistä pennuista). Muutaman varauksen peruunnuttua tarjottiin mulle kuitenkin mahdollisuutta urospentuun C-pentueesta. Miten mä olisin muka voinut kieltäytyä? Oli ihan rakastunut näihin pentuihin, ne oli ihan mahtavia kaikki. Ja kuin ihmeen kaupalla, sainkin sieltä juuri sen pennun mistä olin eniten pitänyt. Hopeahäntä, tummatassuinen ja äänekkäin mörrimöykky sitten saapui meille 7-viikkoisena!

Suurin toive oli saada sosiaalinen ja rohkea pentu, joka leikkisi hyvin. Ja kaikkea sitä sain! Konna kulki häntä pystyssä ja iloisena joka paikkaan, moikkaili kaikki ihmisen mielellään ja leikki missä vain. Se myös puri mitä vain ja missä vain :D siitä muutamaan otteeseen ehkä keskusteltiin... Kun oli tottunut elämään Nikin kanssa, koiran joka tottelee käskyjä, oli alkuun kamalaa olla pennun kanssa. Se ei osannut mitään, ei totellut mitään. Muutama viikko meni sellaisessa AAARRGHHH-vaiheessa, mutta sitten se lempi leimahti!!

 

   

 

 

 

Sosiaalisen ja itsevarman luonteen takia Konnan kanssa arki on ollut helppoa. Vaikka onhan tietysti siinäkin ollut omat haasteensa, miten pääsee jalkapallokentän ohi ilman, että koira on pallossa kiinni tai miten sen jättää kotiin päiväksi ilman, että se on omilla teillään kun tullaan takaisin kotiin. Sen sijaan kisapaikoilla, kaupungilla, hotelleissa ja muissa paikoissa sen kanssa on helppo kulkea, antaa muiden ihmisten ja koirien olla rauhassa ja kulkee vain ohi. Samoin kotona se vain on ja nukkuu, jos mitään ei tapahdu. Ja vaikka treenitaukoa olisi ollut pidemmän aikaa, niin ei Konna seinille hypi, korkeintaan kantelee sohvatyynyjä ja varastelee sukkia entistä enemmän.

Eniten harmaita hiuksia on tuottanut sen eroahdistus; se ei tuhoa mitään, mutta stressaa yksinjäämistä. Usean vuoden mietiskelyn ja kokeilujen kautta on vihdoin kuitenkin löytynyt keino, jolla sen saa helposti jätettyä kotiin ja se jääkin sinne kohtuullisen hyvin mielin. Konna reagoi myös jonkin verran erilaisiin ääniin; reagoi laukauksiin, raketteihin, tietynlaisiin piippauksiin sekä esim. moottorisahaan. Mutta uskon tämän johtuvan ennemminkin sen tavasta yhdistää negatiiviset asiat nopeasti toisiinsa kuin varsinaisesta ääniarkuudesta. Laukauksiin olen saanut siedätettyä Konnan kohtuullisen hyvin, joten sen ei pitäisi enää haitata meidän PK-harrastuksia.

 

 

 

 

 

Treenikentällä Konna on innokas ja aina valmis työskentelemään, ihan sama mitä ollaan tekemässä. Suurimmat kierrokset nostaa kaksi harrastusta; suojelu ja agility. Mutta äärimmäisen innoissaan Konna lähtee myös niin jäljelle, hakumetsään kuin toko-treeneihinkin. Konnalle kaiken uuden oppiminen on todella hidasta, se ei ole mikään älykkö :D Tuntuu että se vaan tekee, eikä mieti yhtään. Ja kun se ei tiedä mitä siltä halutaan, alkaa paukutus. Se ei siis ole sellainen tarjoaja-tyyppi, niin kuin Niki esimerkiksi on. Konnan kanssa sais istua itaan asti, että jotain alkais omatoimisesti tapahtua!! Onneksi siinä on se hyvä puoli, että kun se jonkun asian on vihdoin oppinut, niin se aika hyvin sen muistaa eikä ala tuottamaan omia variaatioita.

Sana, joka kuvaa Konnaa ehkä parhaiten on HÖLMÖ. Sillä on tosi usein sellanen "häh"-ilme ja katse. Rakas hölmö <3